Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
"Tee niin, lintuseni; minä menen huoneeseni, ja aamun koittaessa minä herätän sinut suudelmalla." Kalifi palasi kammioonsa, jossa hänen kirjurinsa paraikaa työskentelivät. Astuessansa edestakaisin permannolla hän lausui heille tarpeelliset käskyt. "Kuka on vartioiva upseeri?" "Benaiah, herra." "Minä muutan hänen. Hän pelasti minun pääni Tigrin partaalla. Tämä on häntä varten.
Ja hänen ilonsa muuttui vieläkin suuremmaksi, kun kalifi ehdotti hänelle, että hän muuttaisi äitinsä kanssa palatsiin asumaan ja lupasi antaa hänelle oman huoneustonkin. Hänen ei tarvitsisi tehdä muuta kuin silloin tällöin pitää hänelle seuraa ja huvittaa häntä hauskoilla jutuillaan. Abu Hassan suostui tähän, eikä hänen koskaan tarvinnut sitä katua.
Emiirit puhuivat lämpimästi uudelle kalifille monesta eri asiasta, ja suurvisiiri esitti valituksia, joita Bagdadin asukkaat olivat nostaneet toisiansa vastaan. Kaikkia näitä asioita tuli Abu Hassanin nyt tuomita, ja hän tekikin sen niin arvokkaasti ja älykkäästi, että oikea kalifi piilossansa oli aivan ihmeissään.
Koska Giafar näytti rehelliseltä ja siivolta palvelijalta, vieläpä varsin herrasmaiseltakin, niin ei Abu Hassanilla ollut mitään sitä vastaan, ja iloisesti jutellen kaikki kolme astuivat hänen asunnollensa. Kalifi huomasi, että Abu Hassan oli erittäin miellyttävä nuori mies, ja mitä vieraanvaraisin isäntä. Pöytä oli katettu, kun he saapuivat perille, ja täynnä mitä herkullisimpia ruokia.
Juuri kun kalifi oli asettunut paikoillensa ikkunan ääreen, astuivat kaikki nekin, joilla oli tapana aamuisin käydä tervehtimässä kalifia itseänsä, Abu Hassanin luo. Siinä oli ministereitä ja visiirejä, hoviherroja ja virkamiehiä, kamaripalvelijoita ja orjia, ja kaikki he nyt asettuivat juhlallisina ja arvokkaina Abu Hassanin vuoteen ympärille.
He näyttivät varsin ällistyneiltä, sillä he eivät voineet ymmärtää, miksi kalifi oli kutsuttanut heidät niin äkkiä luokseen, mutta he astuivat sittenkin selät kenossa sisään ja näyttivät hyvin kopeilta, sillä eipä ollut niinkään pieni kunnia tulla kutsutuksi kalifin palatsiin. Astukaa lähemmäksi, ystäväni, ja katselkaa minua! sanoi Abu Hassan.
Tahtoisin mielelläni saada hänestä tarkempaa tietoa. Palaa takaisin, sano hänelle, kuka olen ja käske hänet huomenna iltapuolella palatsiini puheilleni." Visiiri palasi sokean luo ja ilmoitti hänelle kalifin käskyn. Seuraavana päivänä saapui sokea mies palatsiin ja hän vietiin kalifin eteen. "Mikä on nimesi?" kysyi kalifi. "Baba Abdallah", vastasi sokea.
Jotta tytöt saisivat levätä tanssin välillä, kutsui hän heidät viereensä istumaan ja hän jutteli ja laski leikkiä kaikkien kanssa. Sellaista iloa ei koskaan ennen ollut vallinnut Harun al Rashidin palatsissa. Kun keskiyö lähestyi, arveli kuitenkin oikea kalifi, että iloa oli ollut riittämään asti.
Kun kalifi ei enää jaksanut syödä ortolaneja, vaikka näin hienot sormet niitä hänelle ojensivat, hänen täytyi käskeä esiin "riisiä", joka oli sama kuin käsky päättää päivälliset.
Niin, niin, kukapa tietää, mitä voi tapahtua! Kalifi nyökkäsi päätään ja nauroi. Abu Hassanin toiveet huvittivat häntä suuresti ja hän alkoi tuumia, miten hän voisi ne täyttää. Pila oli hyvä, eikä uusi kalifi hoitaisi niinkään hullusti tointansa, sillä hän puhui sekä viisaasti että oikeudenmukaisesti. Voisipa todellakin olla huvittavaa nähdä miten hän käyttäytyisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät