United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Talvella oli lumen pinta, suvella hiekkainen maantie hänelle kirjoitustauluna, niihin kirjoitteli hän haukkumasanoja ja kaikenlaisia sukkeluuksia, pitkät matkat tienvieriä myöten. Lautaseinät, veräjälaudat ja yleensä kaikki missä oli sileä valkoinen pinta, käytettiin myöskin samaan tarkoitukseen.
Re'et olivat jo suikeammat, kuormat mukavammin sovitetut, ja Eskimo-koiria käytettiin juhdiksi.
Mustiinpuettu kavahti, nousi tuoliltaan ja tähysti kauhistuneena häikäilemätöntä vanhusta. Kenen tuo seteli on? kysyi viimemainittu hetken kuluttua. Minun. Kenelle aiotte sen antaa? Teille. Mitä minä annan teille vastalahjaksi? Minä en pyydä muuta kuin metsässä olevan kivimuurin avainta. Hirttopaikan avainta ... minä ymmärrän. Ja samoja korkeita tikapuita, joita käytettiin aamulla.
Uskontoakin käytettiin siihen tarkoitukseen, hän koristi itseään sillä, niinkuin helmillä ja koralleilla, hän koristi itsensä miehensä kunnialla, lähimmäistensä vioilla ja omalla suvaitsevaisuudellaan. Hän oli muka osaaottavainen ja auttava ystäviä ja tuttavia kohtaan, josta siten kaikki luulivat olevansa velassa hänelle ja koettivat, kumma kyllä, kaikin tavoin sitä maksaa.
Hän nähtävästi oli kuullut Ernest Everhardin käyttävän tuota nimitystä jossakin julkisessa puheessaan, ehkä silloin kun hän oli ehdokkaana kongressiin, v. 1912. Käsikirjoituksesta me saamme selville, että Everhard käytti sitä eräässä yksityisessä päivällistilaisuudessa keväällä v. 1912. Tämä epäilemättä on aikaisin tilaisuus, missä oligarkiasta käytettiin tällaista nimitystä.
Päätapa, jolla kokkikirjaa siis käytettiin, oli, että se pantiin lattialle nurkkaan, Jip päälle seisomaan. Mutta kun Dora oli opettanut Jip'in liikahtamatta seisomaan kirjan päällä ja samalla pitämään lyijyspiirrintä suussansa, huvitti se häntä niin suuresti, että minä olin oikein iloinen, että olin ostanut sen.
Vaunut olivat oikeita pyöriviä taloja, joiden asukkaina oli kokonaisia siirtolais-perheitä. Muulit, joita käytettiin kuormajuhtina, muodostivat edellämainittujen takana atajo'n, se on raition, joka pitkänä jonona levisi jälkijoukoksi. Vihdoin mahdottoman suuri lauma sarvikarjaa, jota paimenet ajoivat ja joka muodosti vihoviimeisen osaston koko matkueessa.
Ainoastaan Kampinmalmilla ja Heikinkaduilta länteenpäin olevalla alueella olivat tontit autioita, samoinkuin Korkeavuoren- ja Roopertinkatujen etelä- ja länsipuolelle ulottuvilla seuduillakin kohoili vain alastomia kallion nyppylöitä. Seutu, jossa nyt on rautatieasema ja jossa kohoovat Ateneum ja suomalainen teaatteri, oli siihen aikaan savista suota, jota talvisin käytettiin luistelupaikkana.
Nuoret ja naimattomat naiset pukeutuivat sensijaan kevyisiin, harsomaisiin pukuihin, joihin käytettiin »musliini-», »tylli», »vapööri», »gazi» ja »tarlataani»-kankaita, sillä silkkikankaat kuuluivat yksinomaan naineiden naisten oikeuksiin.
Niin monessa muussakin yleisesti tunnetussa ja ensimäisten teatteridiivojen luomissa osissa häntä käytettiin kuten esim. Suzannena Pailleronin »Ikävässä seurassa» Perditana Shakespearen »Talvisessa tarinassa», Sigridinä tuossa pohjoismaalaisessa kappaleessa »Bröllopet på Ulfåsa» y. m.