Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Will nousi äkkiä tuoliltansa, hänen kasvonsa vallan muuttuivat. "Sir, sir, tämä on kova kohtaus, kovin kova." Jessie riensi Willen luo, pani käsivartensa hänen kaulansa ympäri ja huokasi. Kenelm kääntyi hiljaa vanhan Mrs Somersin puoleen, joka oli herennyt sitä työtä tekemästä, jota hän oli tehnyt illallisen jälkeen; hän, näet, kutoi sukkia pienokaiselle.
"Ei, sir Jessien kuva." "Mitä joutavia, Will; aivanhan se kuin sinä itse, pieniin kätösiin asti." "Ja äitinne, Will, kuinka te hänen jätitte?" "Oh, sir!" huudahti Jessie nuhtelevaisesti; "luuletteko että me olisimme hennoneet jättää äitiä niin yksin ja päälle päätteeksi jäsenten kolotusta potevana? Hän vaalii pienokaista nyt sen hän aina tekee, kun minä olen puodissa."
Se ei ollut rikos etikettiä vastaan antaa medaljongi sellaiselle lapselle kuin Clemmy oli, mutta eikö kauhea loukkaus tarjota Lilylle lahjaa? Jessie sanoi: "Miss Mordaunt piti paljon tästä sormuksesta, Mr Chillingly. Minä olen varma siitä että hänen tätinsä soisi hänen saada sen. Minun tekee mieleni panna se erilleen siksi kunnes Mrs Cameron tulee tänne. Olisi vahinko jos joku toinen ostaisi sen."
"Kyllä, sir, tietysti," sanoi Will, joka, vaikka hän oli paljoa älyllisempi Jessiä, ei huomannut mitä Kenelm tarkoitti; sillä välin Jessie kovasti puristi käsiänsä yhteen, kävi vallan kalpeaksi ja, katsellen säikähtyneenä Willen kasvoihin, vastasi äkkiä: "Oi Mr Chillingly, minä toivon ettette tarkoita Mr Bowlesia?" "Ketäpä toista tarkoittaisin?"
"Mitä hyötyä tuosta joutavasta puheesta on?" sanoi Tom Bowles hiukan epävakaisella äänellä. "Suoraan sanoen tämä: jos minä tappelussa voitan teidät, niin minä pyydän teitä naapurienne läsnäollessa lupaamaan, ettette sanoilla ettekä te'oilla enää Miss Jessie Wiles'iä kiusaa." "Ah!" ärjäsi Tom. "Rakastatteko te häntä?"
Kaikeksi onneksi oli yksi nuorista tytöistä, joka maito-taloutta hoiti, jo ylhäällä ja antoi nuorelle sankarille leipää ja maitoa. Sitten Kenelm meni niitylle, jossa nyt oli vaan vähän tehtävää ja ainoastaan muutamia työmiehiä paitsi häntä itseä. Jessie ei ollut siellä. Kenelmin oli mieli hyvä siitä.
"Minä pyytäisin teitä tulemaan sisälle minua esittelemään; mutta kenties näyttäisi siltä kuin tahtoisin kerskata siitä, että Tom Bowles'in voitin. Hyvää yötä sentähden, Jessie, ja antakaa anteeksi saarnaamiseni." Kenelm koputti tuvan ovea; ääni huusi hiljaa: "Astukaa sisään." Hän painoi alas päänsä ja astui kynnyksen yli.
"Hyvästä tyttärestä tulee tavallisesti hyvä vaimo. Ja tällä paikalla ei ole yhtään isää, jolla on parempi lapsi kuin Jessie on isällensä. Hän on todella erinomainen tyttö. Hän on ahkerin oppilas meidän koulussamme ja minun vaimoni pitää hänestä paljon. Mutta hänellä on jotakin parempaa kuin ahkeruus: hänellä on erittäin hyvä sydän." "Mitä te sanotte on aivan yhtäpitävää oman ajatukseni kanssa.
Siitä asti kuin hän oli tapellut Tom Bowles'in kanssa oli hän mieltynyt tähän onnettomaan rakastajaan ihmisen luonto on sellainen, että hän rupeaa pitämään ihmisestä, kun hän on hänen voittanut; ja hän ei ensinkään ollut hyvillään siitä, että Jessie suositteli kivulloista raajarikkoa.
"Me olemme olleet yhdessä jo lapsena," sanoi Jessie, joka yhä katsoi alas hyväillen kissankelloa. "Hänen äitinsä asui meitä lähinnä olevassa tuvassa; ja minun äitini piti paljon hänestä, ja samoin isäkin; ja, ennenkuin olin kymmenen vuoden vanha, heidän oli tapa nauraa, kun Will-raukka kutsui minua pikku vaimoksensa."
Päivän Sana
Muut Etsivät