United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Japanin juonista pelastettu hallitsija, Li Hui, allekirjoitti auliisti Weberin sepittämät hallituksen määräykset Japanin asettamien arvohenkilöiden mestaamisesta, uusien ministerien sekä venäläisten raha- ja sotaneuvosten nimittämisestä, satamien luovuttamisesta Venäjälle j.n.e.
Se oli muodostanut yhtenäiseksi valtiolliseksi möhkäleeksi koko Pohjois-Amerikan Panaman kanavasta Jäämereen asti. Ja Englannin oli onnistunut säilyttää Intia uhraamalla muut siirtomaansa. Mutta sekin oli vain tilapäistä. Taistelu Japanin ja muiden Aasian valtojen kanssa Intian herruudesta tuli näin ainoastaan siirretyksi eteenpäin, mutta ei suinkaan ehkäistyksi.
Ulkoministeri Sasonov ilmoitti Kiinan 7 p. kesäk. 1915 tunnustaneen Venäjän herruuden Pohjois-Mongoliassa ja teki eräitä viittauksia 16 p. heinäk. 1915 Japanin kanssa tehtyyn salaiseen sopimukseen, joka edellytti venäläis-japanilaista suojelusherruutta Kiinassa.
Tämä käsitys oli vallalla myöskin Länsi-Europan mannermaalla, jonka sanomalehdistö ei yleensä tuntenut Japania, ja jonka kabinetit antoivat ulkoministerin kopean kiertokirjeen 27 p:ltä huhtik. 1904 itseensä vaikuttaa, minkä mukaan "keisarillinen hallitus ei tulisi sallimaan minkäänlaista sekautumista minkään vallan puolelta niihin välittömiin keskusteluihin, joihin sotatoimien loputtua ryhdytään Venäjän ja Japanin kesken rauhanehtojen määräämiseksi". Maa-armeijan päälliköksi nimitetty sotaministeri Kuropatkin nautti alussa Venäjän yleisön rajatonta luottamusta.
Parooni Rosen puolsi innokkaasti Japanin tarjouksen hyväksymistä, joka Venäjälle Korean luovuttamisen vastineeksi jätti koko Mandshurian. Siihen kunnianhimoinen Muravjov ei voinut mukautua, vaikka hänen täytyi myöntyä.
Pienten kansanheimojen venäläistyttämisen estäminen. Valtakunnan häviön aikaansaaminen. 10. luku: Japanin sota ja vuosien 1904-1905 vallankumous .......... 187 Sodan merkitys Venäjälle ja Japanille. Kuropatkinin sotataito. Kansan mieliala Venäjällä. Plehwen murha. Perintöruhtinaan syntymä. Ruhtinas Svjatopolk-Mirski. Vallankumouskongressi Pariisissa. Sosiaalidemokratian kanta. Shahon taistelu.
Myöhemmin ei ole puuttunut yrityksiä sekä puolelta että toiselta solmia ne uudestaan. Kun 1904 sota Japanin kanssa alkoi, selitti yht'äkkiä koko Venäjän sanomalehdistö ylhäältä saamansa viittauksen johdosta , että Bismarckin loukkaus vuonna 1878 johtui väärinkäsityksestä: ei Saksa vaan Englanti oli silloin saanut aikaan nuo Venäjälle niin nöyryyttävät Berliinin kongressin määräykset.
Kreivi Ito, uudenaikaisen Japanin luoja, huolestuneena isänmaansa tulevaisuudesta, jos se joutuisi sotaan Venäjän ja Ranskan kanssa, päätti henkilökohtaisesti puhuttelemalla Pariisin ja Pietarin johtavia valtiomiehiä päättää ratkaistavana olevan riidan rauhallisella sopimuksella Kiinan kustannuksella.
Kaikista julmin olikin Japanin nouseva oligarkia. Japani hallitsi itää ja oli vallannut koko Aasialle kuuluvan osan maailman markkinoista, lukuunottamatta Intiaa. Englannin onnistui kukistaa omat proletaarikapinansa ja samalla pitää kiinni Intiasta, vaikka se joutuikin ponnistelemaan uuvuksiin asti. Sen täytyi niinikään hellittää suurista siirtomaistaan.
Englannin ja Ranskan välityksen johdosta saatiin uhkaava keskustelujen katkeaminen vältetyksi ja 28 p. heinäk. 1907 tehdyksi "kalastus- ja kauppasopimus", joka taloudellisesti jätti Japanin haltuun venäläisen rantamaan Korean rajalta aina Jäämereen asti.