United States or Brazil ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt hän saattoi miekalla todistaa oppinsa oikeaksi, sillä Japanin sotapäällikkö, marski Ojama, piti kiinni tästä "vanhentuneesta ja vaarallisesta periaatteesta". Sitävastoin Kuropatkin noudatti Benedekin sodankäyntitapaa vuodelta 1866.
Sillä sota oli ratkaistu, jota Plehwe tahtoi sisäpoliittisista syistä ja jota Kuropatkin kertomuksessaan tsaarille 6 p:ltä jouluk. 1903 piti välttämättömänä, jotta Japanilta olisi riistetty oikeus pitää sotalaivastoa ja siten tehty sille mahdottomaksi Venäjän tulevassa taistelussa Saksaa vastaan auttaa tätä valtakuntaa hyökkäämällä Vladivostokia tai Port Arthuria vastaan.
Kolmanneksi perustelivat sotilaalliset näkökohdat välttämättömyyttä "liittää" joku rajamaa "venäläiseen valtakunta-ajatukseen", niinkuin Kuropatkin salaisessa mietinnössään vuodelta 1900 määritteli venäläistyttämispolitiikan. Pelättiin, että sorretut vierasheimoiset sodan sattuessa voivat auttaa maahan hyökkäävää vihollista.
Kuropatkin horjui, luonteensa mukaisesti, päättämättömänä sinne tänne. Hänen mieskohtaisen kunnianhimonsa määränä ei ollut voitollinen sota Japania vastaan, vaan Saksan sotilaallinen musertaminen. Kesällä 1903 Kuropatkin teki tiedusteluretken Port Arthuriin ja edelleen Japaniin, tutkiakseen sotilaallista ja valtiollista asemaa itse paikalla.
Kuropatkin kieltäytyy ryhtymästä uuteen hyökkäykseen, ennenkuin on saanut uusia lisäjoukkoja ja ennen kevään tuloa. Ministerineuvostossa seisovat jyrkästi vastakkain Svjatopolk-Mirskin ja Pobedonostsevin mielipiteet, joista edellinen puoltaa suostumista semstvokongressin vaatimuksiin, jälkimmäinen huomauttaa horjuvalle tsaarille hänen lupaustaan isänsä kuolinvuoteen ääressä.
Venäjän hovipiireissä ja määräävissä sotilaspiireissä ei otettu tuota "pientä keltaista japanilaista" vakavalta kannalta. Olihan Kuropatkin tsaarille 27 p. maalisk. 1900 antamassaan kertomuksessa suosittanut, "että Japanilta, veristen selkkausten estämiseksi Kaukaisessa Idässä, oli riistettävä oikeus pitää sotalaivastoa". Pettyneenä Ito lähti Lontooseen.
Ruhtinas Lobanov-Rostovski ja ruhtinas Hohenlohe. Li-Hung-Tshang. Port Arthurin hankkiminen. Taistelu Koreasta. Besobrasovin Jalu-yritys. Ehdotus yleiseksi aseista-riisumiseksi. Sotavarustuksia. Tsaarin suojelusherruus Tibetissä. Mandshurian valtaus. Iton lähetys. Englantilais-japanilainen liitto. Paroni Rosen, Aleksejev, Besobrasov ja Kuropatkin. Sota päätetty Tokiossa.
Kuropatkin liittyi sotapuolueeseen pysyäkseen ministerinä. Valtiosihteriksi koroitetun tsaarillisen suosikin vaikutusvalta oli suurempi kuin koskaan. Hänen ystävyytensä aiheutti arvonkoroitusta, hänen vihamielisyytensä virkaeron. Heinäkuun 30 p. 1903 Japanin lähettiläs antoi nootin, joka toisti jo 1898 ja 1901 tehdyn ehdotuksen: koko Mandshuria Venäjälle, koko Korea Japanille.
Jos siihen jollakin kohdalla oli päästy, niin sen turvaaminen niinkuin sotaministeri Kuropatkin eräässä tsaarille antamassaan mietinnössä 1900 selitti vaati lähialueen valloitusta.
Hän ryhmitti joukkonsa lujaan asemaan Liaujangin luo ja lähetti kolmea eri tietä hyökkääviä kolmea vihollisarmeijaa vastaan suhteellisesti heikkoja voimia, jotka voitettiin. Liaujangin luona oli yhtyneiden vihollisjoukkojen määrä murtua uudenaikaisen tekniikan kaikilla keinoilla rakennettuja linnoituksia vastaan. Senjälkeen Kuropatkin aikoi levähtää antaaksensa musertavan vastaiskun.