Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
"Minä tottelin sinua, rakastettu taivaasta lähetetty lapsi," huusi hän innokkaasti, "jos vielä nääntyisin nälkään ja janoon!" mutta samassa vapisi hän varomattomuuttansa, sillä hän muisti niitä salaisia kuuntelo-reikiä holvin katossa.
Jos nyt sinäkin, ajattelin minä, tulisit sairastamaan yhtä pitkällistä tautia ja jos olisit janoon nääntymäisilläsi ja tahtoisit vettä eikä kukaan ihminen sinua ymmärtäisi Kyllä nyt jo on aika mennä, eikä nyt enää muuta kuin kotiin, kotiin, kotiin! Pian minä sitte paranin, minulla kun on raitis luonto, ja sitte minä lujasti päätin, kerrassansa päätin lähteä kotiin.
Isäntä on asian semmoiseksi nähnyt, että »kun häntä kuitenkin jonkun talonmiehen pitää kotosalla olla jos näet herroja kulkisi ja ne jolloinkin jotain tarvitsemaan sattuisivat niin on häntä silloin itse, ja käyköön aikamiespoika työväen mukana tottahan se siellä omalla työlläänkin jotakin toimittaa, kun itse en kuitenkaan muuta jaksaisi kuin ladon kynnyksellä istua ja sinukkata janoon särpiä »
"Silloin hän heitti vihdoinkin lipun alas sekä pyysi miehiänsä kanssansa herran ehtoolliselle, alahalla joen rannalla olisivat he. niin että hän sen näkisi, hän yhdistyisi silloin heidän kanssansa rukoukseen ja sitten kärsivällisesti odottaisi nälkään ja janoon kuolemista.
Ei hemmotellut ruumistaan, vain janoon koki juoda. Kun hallitsi hän onneks maan, se hyvin voitiin suoda. Kun aamein viini tulvi hoviin, hän tulliks kannun omiin oviin toi toviin. Ohoo, ohoo, ahaa, ahaa! Ei herraa saa niin suopeaa! Lalaa! Luo tytärten käy perheisiin hän armollisna sisään; sadasta syystä kansa niin se katsoi häneen, isään.
Bakaliharit, joksi erämaan asukkaita sanotaan, ovat hyvin epäluuloiset kaikkia muukalaisia vastaan ja säilyttävät vesipaikkansa suurimmalla tarkkuudella. Luonto on kuitenkin kasvikunnassa luonut apukeinoja janoon nääntyvän erämaan halki kulkijan hyväksi. Eräs vähäinen kasvi, joka ulkomuodoltaan on ihan vähäpätöisen näköinen, on erämaan asukkaille suurena siunauksena.
"Minun isäni poika on jo alentanut itsensä kyllin täksi illaksi". "Sepä oli sievä kiekahdus näin laikkuiselta kananpojalta", virkkoi Heikki. "Mutta sen verran oletkin aivan oikeassa, poikaseni, että se mies ansaitsee kuolla janoon, joka ei viitsi juoda ilman juomanlaskijaa". Mutta talon isäntä ei ollut yhtä kärsivällinen sallimaan nuoren oppipoikansa uppiniskaisuutta.
Syvään huokas viejä väsyksissään, Selkä seinän nojassa, näin lausui: "Onhan, naapur', outo matka ollut, Oudostippa talohos oon tullut Yksin, jalkasin ja kalvenneena, Suo tok' ensin nälkään, janoon hoivaa, Sitte kuule tehtävät ja tehdyt." Virkki näin ja mielessään jo mietti Väijyksillä mustalaisen kiertää, Aatu mustalaisen vaimoinensa.
Kiirehdi nyt hieman, kuhnustelija, sillä kuoleehan herra Weichert pian janoon» herra Weichert piti puoliaan, mutta se ei auttanut, lasi temmattiin hänen käsistään »ja poveni paisuu ylpeydestä, kun katson poikaani, joka on suorasukainen, uljas sotilas ja josta toverien luottamus ja kuninkaan armo on tehnyt upseerin.
Rakas Suuri-Jukka, pyysi Rikki, meidän täytyy aivan välttämättömästi purjehtia tänään Kaunissaareen, ja minä tulen pyytämään sinulta, että takoisit meille kauniin ilman. Välitänkö minä teidän pienistä huvimatkoistanne? ärjäsi torninkorkuinen jättiläinen. Pellot kärsivät kuivuutta, lähteet ehtyvät, karja menehtyy janoon ja minä olen saanut käskyn takoa sadetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät