Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. syyskuuta 2025
Kun metsämiehet olivat saaneet urakkansa loppuun, vaativat ruotsalaiset itselleen niiden hirvien nahkoja, jotka he olivat nylkeneet. Heille huomautettiin, että se oli vastoin sopimusta. Lihaa he saivat ottaa sen verran kuin jaksoivat kantaa, mutta ei muuta, niin oli sopimus. Suomalaiset pitäisivät sanansa ja niin ruotsalaistenkin pitäisi tehdä.
Johan sen teille sanoin, herra, vastasi Planchet, että pikardilaisia tulee vasta vähitellen tuntemaan; muutoin, minä olen nyt kotipaikoillani ja se minua innostaa. Ja kannustaen hevosiansa niinpaljon kuin suinkin jaksoivat, tulivat he Saint-Omer'iin yhtä puhkua.
Alakuloinen hiljaisuus vallitsi koko tätä sairasta, kapeakasvoista ja kankeakatseista seuraa; silloin tällöin leimahti sentään jonkun silmissä luonnoton tuli todistaen kivun äkkiärtymystä. Naiset jaksoivat toki peittää kärsimyksensä hienolla kiemailulla näytellen mikä katsannolta ylpeää, mikä mitäkin.
Itsepäisiä olivat kuin mitkähän. Edes tunnin he näin kiertelivät kaupunkia ympäri. Ja nyt he olivat niin väsyneitä, että tuskin jaksoivat enää jalkoja maasta nostaa. Väsyneitä olivat, ja hermostuneita, ja onnettomia. Eivät enää pitkään aikaan olleet kyenneet sanaa vaihtamaan toistensa kanssa. Kotia kohden he viimein pakostakin käänsivät askeleensa. Vapaaehtoisesti täytyi antaa ilmi asuntonsa.
"Ja mistä hän välittää viisi, jos löytäisikin," lisäsi runoilija Lucanus. Kemut kävivät yhä iloisemmiksi. Orjajoukot kanniskelivat pöytään yhä uusia ruokia. Isoista vaaseista, jotka olivat täytetyt lumella ja koristetut murattiköynnöksellä, otettiin joka hetki esiin pieniä sekoitusmaljoja, joissa oli eri viinilajeja, ja vieraat joivat minkä jaksoivat.
Sitten kun Saara oli sitonut suuren vaatesäkin toisen hevosen selkään, kömpi hän itse ylös ja nyt oli lempipari valmis matkaan. Yö oli pimeä ja hiljainen, sillä iltayö kun vielä oli, nukkui koko kylän väki levollisessa iltaunessansa. Karkulaiset ratsastivat ensiksi hiljaa karjakujasta alas metsään ja karjapolkua myöten sittemmin niin kiireesti kun hevoset jaksoivat juosta.
Se vuoti tosin melkoisesti, vaan muutamat sairaista jaksoivat toki sen verran ammentaa vettä pois, että venhe pysyi veden päällä. Iltahämärässä seuraavana päivänä löydettiin muuan päällikkö pensaikosta lähellä kylää. Hänellä oli kädessä pieni jousi ja pienenpuoleinen viini, ja koska nämä näyttivät epäluulonalaisilta, otettiin hän kiinni ja vietiin Stanleyn luo.
Hänen siinä puuhaillessaan juoksi kaksi nuorinta lasta, minkä jaksoivat, alamäkeen, sysien toisiansa, tukka hajalla, peljästyneinä, uteliaina ja kiihkoisina. Kohta tuli jäljestä Jonsonkin pitkin askelin. Hänkin näytti hämmästyneeltä ja säikähtäneeltä; hän irvisti, otti lakin päästänsä ja raapi niskaansa. "Mitä ihmettä tämä tietää?" kysyi matami peljästyneenä tuosta kaikkien äkillisestä tulosta.
Vasta mennessään hän lausui: »Tästä puoleen pidä sinä lautamies kirkkoveneestä huolta ja ole perämiehenä! Minä pysyn kotona katsomassa, ettei meillä sunnuntaisin kahvikestiä pidetä... Airot ovat nuottakodassa, vasemmalla puolella oven pielessä.» Kun lautamies ja hänen emäntänsä olivat ensi hämmästyksestään tointuneet, juoksivat he kumpikin ulos ja huusivat, minkä jaksoivat: »Aatami hoi!
Vaunut vierivät nyt vihreiden pyökkiholvien alitse, jotka levittivät heidän yllensä keveän, tuuhean ja niin tiheän lehvistönsä, että päivän säteet tuskin missään jaksoivat sitä lävistää; vuosisatojen kuluessa oli näet puistotie saanut versoa niin sankkalehväiseksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät