Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Eräänä syys-iltana oli Mari yksinään kotona. Vanhus oli mennyt kylään ja luvannut vasta seuraavana aamuna palata. Kolpitsan vieressä istui Mari jakkaralla rukkinsa ääressä iltaa viettäen. Ei häntä peloittanut.
Siitä näki hän Inkerin ja Sannan istuvan tuolla tutulla matalalla jakkaralla ja veisaavan Inkerin kirjasta. Juhlallisina kajahtivat sävelet matalassa majassa. Jo kuuli hän sanatkin. »Kaikk' enkelit myös kuullaan Suloisest' laulavan, Kauniimmast' kuin tääll' luullaan Rauhaa julistavan. Kaikk' kuin on Luoja luonut, Iloitsee iloisest', Ett' pääsinpäivän suonut On Jumal' julkisest'»,
Väre elon niihin kulki, Silmään kirkastus. Käsi kääntyy, tapajaapi Käden puolison, Jakkaralla vieressä mi Vuotehensa on. "Sano:", lausuu, "Saarallemme: Häneen turvatkoon Ei hän heitä, Jesuksemme, Mull' jo voitto on." Niin hän lausuu: kallistuupi Päähyt pahnahan. Kuolon koura koskettaapi Silmälautahan. Risahtaapi. Ikkunasta laitti pärehen Talven tuuli. Loistamasta Lakkas' lamppunen.
Ylioppilas katseli Ainoa, joka istui ääneti jakkaralla, antaen Mathildan valita nuottia. Hän tarkasteli huonetta, sekin oli toisin järjestettynä, mutta ei näyttänyt niin kodikkaalta ja sievältä, se tuntui nyt niin raskaalta, eikä yhtään niin hauskalta kuin ennen.
Mutta uunin viereisen vuoteen luokse on keräytynyt talonväki. Ei kuulu hiiskaustakaan. Kaikki katselevat kookasta miestä, joka siinä lepää, raskaasti hengittäen. Jakkaralla vuoteen pääpuolessa istuu äiti, pelastettu lapsi sylissä, ja nukkujaan ovat heidänkin katseensa kiinitetyt.
Mikä viehätys hänelle laskeutua tuolle vuoteelle väljässä yöpuvussa, mikä viehätys, maata siinä pitkälle seuraavan päivän sisään ja aamulla nousta verkalleen ylös, istuutua ensimmäiselle sohvalle, kutsua sisään suklaatilaitteet, nauttia virvoittavaa juomaa, pieni, silkkiseen tohveliin huolettomasti pistetty jalka lepäämässä silkkisellä jakkaralla, ja odottaa omansa tuloa tai muistella hänen menoaan.
Cecilia istui jakkaralla vanhemman sisarensa jaloissa ja oli pannut hienon käsivartensa sen helmaan. Hänen ruusuiset kasvonsa olivat ylöspäin, mustat tuuheat kiharahiuksensa kävivät kauvas pyöreiltä poskilta ja valuivat täyteläisille hartioille.
Muutamana päivänä tullessansa odottamatta kotiin näki hän pojan seisovan varpaillaan jakkaralla ja kurottaen hakemaan jotakin kaapista. Mitä sieltä tahdot? sanoi Torger kovasti. Viulua! änkkäsi poika. Kyllä minä sinulle näytän, jos kosket viuluun, sanoi Torger, nosti hänen alas ja ravisti häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät