Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. marraskuuta 2025


Seuraavana päivänä Jaampa ja Mellet menivät ajamaan poroja kotiin lypsettäviksi iltapuolella, jolloin on hiukan viileämpi, eivätkä itikat elukoita niin pahasti kiusaa. Muutaman tunnin kuluttua kuuluu kaukana koirien haukunta ja miesten huuto ja pian vilisee pohjanpuoleisilla harjuilla poroja, jotka koirien ajamina kiitävät alas mäkirinteitä täyttä lentoa. Mikään ei niitä pidätä.

Kun he olivat menemäisillään sisään, pyysi Jaampa päästäkseen hänkin mukaan, mutta Laagje tuumasi, että olisi ehkä paras ett'eivät kaikki menisi huoneesen. "Rakas isäntä, salli minunkin tulla katsomaan, kuinka iloisiksi he tulevat," rukoili Jaampa, ja synti olisi ollut häneltä sitä kieltää, ajatteli hänen isäntänsä.

Jaampa itse oli oikea mestari pyytämään kaloja tällä tapaa, ja osasi myös mukavasti pujahuttaa kepin nenään kiinnitetyn langanmutkan kalan kaulaan ja äkkinäisellä tempauksella keikahuttaa sen ylös.

Matkalla sai Jaampa, joka vuorotellen emännän kanssa piti Lailaa ajaessaan sylissään, ihmeekseen kuulla todellisen kertomuksen lapsesta. He saapuivat Karasjoelle seuraavana päivänä, joulunaattona iltapuolella ja tapasivat kauppiaan vaimoneen kotona.

He eivät saapuneet perille samana päivänä, jonka vuoksi täytyi viettää yötä tunturilla. Mutta ei heillä ollut hätä-päivääkään. Jaampa kaivoi kuopan lumeen, pani poron nahkoja Lailan alle ja päälle, joka pian nukkui. Itse lepäsi hän myös muutaman hetken lapsen vieressä.

Jaampa ei ollut mikään hurskas mies, ja ikävä kyllä, häntä ei voitu sanoa jumaliseksi edes kristillisessä merkityksessä. Päin vastoin pahoin pelkään, että täytyy sanoa häntä pakanaksi Tosin hän oli sekä kastettu että ripille päästetty, mutta hänen kasvatuksensa kristinopissa oli tapahtunut siihen aikaan viime vuosisadalla, jolloin Lappalaislasten tuli oppia norjankielellä.

Nämä olivat paenneet koillista kohden susien edellä, jotka tapansa mukaan kokivat hajoittaa näitäkin vielä enemmän toisistaan, voidakseen kaksitellen karata yhden ainoan poron kimppuun. Laagje jäi siihen tytön avuksi poroja kotiin ajamaan. Jaampa ja Jouna läksivät susia takaa ajamaan. Pian tulivat he jäljille, joten helposti saattoivat seurata niitä.

"En toki," vastasi Jaampa hymyillen, "minä olen kulkenut laivalla monen suuren meren poikki, niinkuin saduissa kerrotaan. Yö± päivät kuljimme kokonaisen kuukauden.

"Minulta saat ruokaa," sanoi Jaampa, "minulla on ruokaa muassani, saat niin paljon kuin tahdot." "Alussa kävi lapsi useampia kertoja kotona katsomassa, eikö isä ja äiti heräisi," kertoi eukko, "mutta nyt hän jo ymmärtää, että he ovat kuolleet."

Hän itki niin haikeasti, jonka vuoksi otimme hänet tänne, jossa hän sittemmin on ollut, lapsi raukka." "Kiitos sinulle siitä ja palkituksi tulet myöskin," sanoi Jaampa. "Kiitos Jumalan, että vihdoin näemme ihmisolennon," sanoi eukko. "Meillä on tuskin leivän muruakaan huoneessamme. Vähän oli meillä kahden osaksi, vielä vähemmin kolmelle, Jumala armahtakoon!"

Päivän Sana

raudalla

Muut Etsivät