Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
En minä kuitenkaan enään sama hurjapää ole, kuin ennen, joka, paitsi Jumalasta, ei mistäkään huolinut, sillä tulin minä niin kuin toiseksi ihmiseksi siitä ajasta, kuin minä sen suuren edesvastauksen ja onnen sain, että sinua, minun sydämeni rakastettu, suojella ja puolustaa.
Mutta en huolinut puhua mitään, kun häntä kaikki niin suosittelivat. ANNA. Mitä pahaa hän nyt sitten on tehnyt? Ettehän tiedä oikeastaan mitään, ja kuitenkin olette valmiit kohta tuomitsemaan. LEENA. Vai ei tiedetä! Perästä kuuluu, sanoi torven tekijä. Ei Eeroa vaan ole kuulunut? LEENA. Ei ole. ROINILA. Siunaa ja varjele sitä poikaa, missä oleskelee hän?
"Vai niin ovat huonolla kannalla asianne", virkkoi Kokka. "Tottahan te, niin viisas mies kuin olette, jo aikoja olette arvannut minun tilani. Senpätähden en huolinut sitä pitemmältä peitellä". "Eiköhän vielä apua löytyne". "Ei, kyllä ei siitä ole toivomistakaan. Näette, aattona jo meni enimmät rahat, eilen viimmeiset ja laina-rahoja vielä pari sataa.
Nyt oli hänen vihansa laimennut, hän ei huolinut Hannulaisista paljon mitään puhua, eikä heistä paljon tiedettykään, koska isäntä oli kieltänyt talonväkensä pitämästä minkäänlaista yhteyttä heidän kanssaan.
Simo ei juuri muulloinkaan suuresti huolinut luonnon kauneudesta, vaan sillä hetkellä vielä tavallistakin vähemmin.
"Oliko Kölliskö rakastunut Annaan, kumma ettei sitä kukaan ole minulle sanonut", ihmettelin hämmästyneenä, "luullaanhan yleisesti, ettei hän koskaan ole kenestäkään huolinut, vaikka häntä sanotaan hyväinki käenneen". "Niin luullaan", sanoi Leena, "ja niinpä minäki luulisin, jos en aivan sattumalta olisi tullut salaisuuden perille.
En siis enää huolinut näytellä, vaan otin esiin 25 vuotta vanhan silkkileninkini, aloin parsia hihoja ja korjata hameen helmaa, hain vähän vanhaa pitsiä myssyyni ja pesin kaasuöljyllä parin valkosia hansikkaita, niin että koko huone ja piha tuli öljylle. Sen viikon aikana en miettinyt mitään muuta kuin herra X:n kutsuja ja mitä hänellä olisi ilmoitettavaa.
"Eipä minun härkäni kaupunkiin tule." "Perästä kuuluu," sanoi Paavo. "Mitä kuuluu?" kysyi Petter, kallistaen päätänsä. "Kyllä minä teidän kujeenne tiedän, mutta vaikka sika saa kärsänsä aidanrakoon, ei silti niin paikalla saparo ole toisella puolella." "Perästä kuuluu, perästä kuuluu!" Petter ei huolinut kysellä enempää. He menivät tallin luo.
Miten lapsekas olento olenkaan kuin juoksen omia silmiäni pakoon! Ensiksi häpesin itseäni, toiseksi molempia parhaita ystäviäni, jotka olivat nähneet tämän urhotyön. Hyvä Miekeni ei tosiaan siitä huolinut, hän oli tyhmempi ystäväni.
Mutta kyllä sen sijaan kuului kamalaa melua äskeiseltä tappotantereelta, missä metsänpedot pitivät harvinaisen lihavat pidot surmatuista hirvenvainoojista. Nyt en enään huolinut tästä alkaen yksinomaan öisin kulkea, sillä minä uskoin jo olevani siksi etäällä Savannasta, etten luullut tarvitsevani mitään pelätä.
Päivän Sana
Muut Etsivät