Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Jo aikaisin aamupuolella, vielä Roosan maatessa, ajoi lääkärin suureksi ihmeeksi hovineuvos jo taaskin pihaan aivan lumipuhtaana, sileänä, kohteliaana! kuten ainakin, ellei vielä kohteliaampana.
Hän jo otti hattunsa tahtoen mennä ulos, mutta äitin katsanto pidätti hänen. Tämän katsannon huomasi hovineuvos ja itse rakkaudessansa luuli hän tytön ujouden syntyneen siitä suuresta kunniasta, jonka hän teki köyhille sukulaisiansa käyden heitä katsomassa ja siitä kohteliaisuudesta, minkä osotti niin köyhälle tytölle.
Tuo skandaali on peitettävä, oli se sitten millä tavalla tahansa. Onnellisesti kyllä minulla olisi yksi keino. Mutta voinko minä sitä käyttää? niin voinko minä sitä käyttää? Herra Salmela, jättäkää sisään hakemuksenne vieraskodin hoitajan paikkaan, niin saatte kohta mennä naimisiin SELMA. Voi voi, pappa kulta! Onko se mahdollista ! SALMELA. Herra hovineuvos, kuinka minä
»Odottakaa tässä», sanoi hovineuvos vavisten, »minä palaan ilmoittamaan teille, milloin palvelusväki on käynyt illalliselle, ett'ei teitä kukaan yllätä porteissa.» Täällä ampumaradalla ei kukaan ollut käynyt tuon onnettoman tapauksen jälkeen, jonka jäljet vielä olivat huomattavissa käytävillä ja poljetussa heinikossa.
"Olkoon menneeksi", sanoi hovineuvos omituisesti nauraen, "jos pukeut morsiuspukuun ja olet valmis kuin olen valjastanut hevoset uuden reen eteen, niin nyt saat nähdä Oulun, jota niin kauan olet mankunut." Tuon uuden reen oli hovineuvos maalauttanut kummallisen kirjavaksi lehti- ja ruusukoristuksilla. Takana ja kummallakin sivulla oli suurten seppelien sisällä suomalaisin pieniä lauseita.
»Hra hovineuvos, kukaan ei näe minua... Te laskette minut sisään puistokadulta vievän oven kautta... Sieltä hiivin minä kyllä kenenkään huomaamatta hänen huoneeseensa...» »Kuinka? Tahtoisitteko siis todellakin...?» »Päästä hänen sairashuoneeseensa, niin, ja kuulla hänen puhuvan hetkisen aikaa kenenkään minua huomaamatta...»
Varsin totta ja sattuvaa, sillä niin olen itsekin jo tuntikauden ajatellut, myönsi Elysée ajatuksissansa. »Hupsu ja kurja riiviö!... Tuleen sinä joutaisit kasvioinesi, miesparka!» »Tekö se olette, hra hovineuvos?» »Elkää kutsuko minua hovineuvokseksi... Se minä en enää ole... Ei mitään, ei mitään... Ei kunniaa, ei järkeä... Voi, porco di...!»
Naurahtaen lausui kuninkas: "hyvä, hyvä; siinä kohden olemme todellakin köyhät. Ei saa sanoa Ruotsin hovissa neuvoja puuttuvan." Hovineuvos oli pituudellansa keskinkertainen, paksu ja väkevä, katsantonsa kavala ja muotonsa ei hyvä.
Maanpakolaisuudessansa oli hän luopunut vaatimuksistansa poikansa don Leonzon hyväksi, joka epäilemättä sai kiittää tätä luopumista siitä, että hän nyt istui valtaistuimella. »Kahdeksantoista ja kaksitoista!» huudahti Kristian terävällä äänellä. »No, hra hovineuvos, miksi ette merkitse summia!»
Tuo kielevä ystävä oli jo aikoja sitten saanut luvan päästä hovineuvoksen rekeen, jonka vuoksi tuli varhain sinne hienossa juhlapuvussa, kengissä ja silkkisukissa. Etuhuoneessa riisui hän päällissaappaansa ja sudennahkaisen turkkinsa. Myöskin hovineuvos oli matkavaatteissa ja turkissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät