United States or Anguilla ? Vote for the TOP Country of the Week !
Helmikuun 27 päivästä ei ole mitään erinomaista mainittavaa, ainoastaan näin yöllä kummallista unta; eräs tovereistani oli minua lyövinään monta kertaa miekalla, jota en suinkaan hereillä ollessani olisi antanut yksin puolin tehdä: siitä olisi seurannut samanlaisia kohtauksia takasin. Harjoituksissa käytiin kahden puolen päivää.
Mutta kun äiti aina vakuutti, että hän kyllä pelastuisi, jos vaan pysyisi hiljaa ja ääneti, kietoi hän pienet käsivartensa äidin kaulan ympäri ja kysyi: "Pitääkö minun pysyä hereillä, äiti?" "Ei yhtään armahani, nuku sinä vaan." "Mutta ethän anna pahan miehen ottaa minua, jos nukun?" "En anna, niin totta kuin Jumala minua auttakoon", vastasi äiti palavin silmin. "Oletko ihan varma siitä, äiti?"
Senlaatuiset ovat unennäkömme ja usein haavekuvamme hereillä ollessamme, kun ajatuksemme vapaasti harhailevat, kiintymättä mihinkään itselleen olennoiseen seikkaan.
Mutta ihminen, joka ei tee taiteellista työtä, hänen pitää välttämättä ottaa uusi askel, jos hän tahtoo totuutta etsiä. Hänen täytyy herättää itsessään seitsemäskin aistin, filosofinen intuitsioni. Nyt kun taiteellinen aisti on hänessä hereillä, hän voi menestyksellä ryhtyä tekemään työtä järjen avulla.
Se se juuri Heikinkin piti hereillä, se kotihelvetti. Heikki itse koetti vakavasti saada rauhaa ja päästä nukahtamaan. Siinä tarkoituksessa hän jo yritteli hiukan juomaankin, jos siitä olisi apua. Mutta siinä hänellä oli luonto vastassa. Esteetillinen tunne oli hänessä, kuten monessa muussa kulttuuri-ihmisessä kehittynyt niin paljon, että juominen tuntui hänestä ilettävältä.
Minä hymyilin itsekseni ja aloin tavallisella psykologisella tavallani punnita tämän harhan mahdollisia perusteita, jonka kestäessä väliin puoleksi nukahdin. Makasin vielä tällä tavoin puoleksi uneksien, kun katseeni jollakin hetkellä, jolloin olin enemmän hereillä, sattui käteeni.
Siinä ei kauan mietitty. Heikki ei enää tuntenut, että sormeansa pakoitti, hän ei tuntenut vilua. Pimeässä hän hiipi vierashuoneen luo. Pihan puolella ei ollut ketään, kaikki oli hiljaista. "Rosvot pyrkivät taka-akkunasta sisälle", sanoi Heikki itselleen. "Mitä jos koettaisin herättää provastin". Mutta juuri kuin hän tätä mietti, kuuli hän että vierashuoneessa jo oltiin hereillä.
Ja minä olin nurkunut ja suuttunut siitä kuumekohtauksesta, joka pelasti minun henkeni pitämällä minun hereillä!
Ja uskottiinhan, että jokaisella ihmisellä on suojelusenkeli mukanaan, mutta myös pirun enkeli. Yöaika oli kiusaamiseen soveliain, sillä ihminen nukkuessaan oli pirulle alttiimpi kuin päivällä. Siksipä Pacomius makasi istuallaan ja rukoili Jumalaa pitämään hänet hereillä.
Köyhän kansan sylistä hän syntyi ja yleni, puutteessa eli ja kurjuudessa sortui, mutta sittenkin kansallensa himmenemättömän perinnön jätti. Luonto oli hänet, suurilla lahjoilla varustaen, kutsunut Suomen kansaa varten, mutta tämä kansa ei ollut kylliksi hereillä häntä kannattaakseen.