Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Paavo Kontio tunsi nyt itsensä kokonaan tyyneksi. Ei hän sentään vielä lasikaappi ollut, ei sentään kuka hyvänsä voinut vielä nähdä hänen lävitseen. Ja sinä? kysäisi hän. Kokonaan kirjallisuudelle antautunut? Suuri kirjailija haukotteli haikeasti. Olen viime aikoina harrastanut pääasiallisesti teatteria, virkahti hän sitten välinpitämättömästi.
Hän riemastui, kaivoi pullon, tarjosi ja selitti: »Onhan se Anna Kaisa pulska tyttö näin ikämieheen katsoen... Ja varsinkin kun ukko vielä antaa hyvät myötäjäiset, niin ei siinä ole mitään katumista.» Antti haukotteli. Viina alkoi nousta päähän. Mutta Jussin kieli alkoi päästä siteistä. Pullo siinä teki työtä muun hyvän apuna. Mies alkoi jo kertoa omia salaisuuksiansa.
Niihin ollenkaan uskomatta ja puolinaisella mielenkiinnolla eteensä tuijottaen Hinkki vaan käveli ilman mitään määrää ja lakkaamatta haukotteli. Vihdoin hän, kun ei mitään huvia voinut keksiä, meni vaaria katsomaan ja ehkä saamaan mukaansa kadulle.
Regina neiti haukotteli monta kertaa ompeluksensa takana, ja neiti Pilo hänen vieressään teki varovasti samoin.
Yövartija pysähtyi astelemasta ja tuli vankkureille, joille oli kello ripustettuna; hän katsoi sitä, haukotteli syvään ja alkoi taas astuskella edes takaisin. "Vielä viisi minuutia", kuulin hänen murahtavan. "Kuinka verkalleen aika kuluu". Vielä hetkinen kului; silloinpa Nohemu kuiskasi: "katsokaaspa, Kuta, koiraa!"
Sitten hän haukotteli ja nukkui samassa. Eikö siis olekaan lunastusta, ei pelastusta, ei mitään apua ulkoapäin, ylhäältä päin, tässä kurjuudessa? Eikö ihmisellä olisi apua muusta kuin itsestään, eräästä esimerkistä, jota on koetettava noudattaa? Mahdollisuuskin, että niin voisi olla, huimasi, juuri kuin olin menettänyt yhden tuen, näytin saaneeni toisen.... Ryhdyn siis rakentamaan sille pohjalle.
Ennenkuin hän meni kotiinsa Chanteblediin lähti hän konetehtaasen, jossa hänellä olikin onni tavata isäntä, jonka Blaisen poissa olon takia täytyi olla kirjoituspöytänsä ääressä. Hän oli siis huonolla tuulella, haukotteli ja ähkyi sekä oli melkein puolinukuksissa. Kello löi kolme, mutta hän väitti, ett'ei hän voi sulattaa ruokaa, koska ei päässyt aamiaisen jälkeen kävelemään.
Julien aukaisi silmänsä, haukotteli, ojensi käsivartensa, katsahti vaimoonsa, hymyili ja kysyi: Oletko nukkunut hyvin, rakkaani? Jeanne pani merkille, että Julien nyt sinutteli häntä, ja vastasi hämmästyneenä: Olen. Entä te? Julien sanoi siihen: Minä, oikein hyvin. Ja kääntyen vaimoonsa päin hän suuteli häntä ja rupesi sitten rauhallisesti puhelemaan.
Sitten hän meni sisälle vaunuun ja heittäytyi istumaan, nostaen jalkansa vastapäiselle penkille, vaikka siinä istui joku nainen. Hän haukotteli, hieroi silmiänsä ja aikoi ruveta torkkumaan, välittämättä kestään, sillä kaikki olivat ikäänkuin hänen vallassansa, koko maailma. "Voi kuin sinä olet vapaa!" oli Johannes sanonut.
Niinpä minuakin vastasi Ristolan emäntä sormellaan hieroen kankeita silmiään, eikö vaan lienee ukkonen ilmassa, koska niin rasittaa. Ja hänkin haukotteli pitkään. Veneet, joita suuri parvi oli yhtä aikaa lähtenyt rannasta, erosivat vähitellen toisistaan Kallaveden suurella selällä ja menivät kukin omalle haaralleen. Ilma oli tyyni, päivä kuuma ja veden pinta huikaisevan kirkas.
Päivän Sana
Muut Etsivät