Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
Sitten Harun al Rashid käski koko hovinsa saapuville ja sanoi heille, että kaikkien tuli seuraavana päivänä kohdella Abu Hassania kuin oikeata kalifia, täyttää kaikki hänen käskynsä ja kunnioittaa häntä aivankuin Harun al Rashidia itseäänkin. Kaikki läsnäolijat kumarsivat maahan saakka merkiksi, että he tottelisivat kalifin käskyä ja poistuivat sitten kukin tahollensa.
Mutta vielä samana iltana läksi Harun al Rashid tapansa mukaan valepuvussa kaupungille ja yhdessä visiirinsä kanssa hän samoili pitkin katuja ja toreja, nähdäkseen omin silmin miten hänen alamaisensa elivät. Hän astui suuren torin yli, jossa parhaillaan muutamia lapsia oli leikkimässä, ja hän pysähtyi heidän leikkiänsä katsomaan.
Harun al Rashidin hallitessa asui Bagdadissa mies, nimeltä Ali Chodjah. Hän harjoitti pientä kauppaa omassa talossaan, jonka hän oli isältään perinyt. Siten hän ansaitsi niukan leipänsä. Kolmena yönä perätysten hän näki unen, joka vaikutti häneen hyvin valtavasti.
Mutta Harun al Rashid, joka oli seisonut ristikkoikkunan ääressä ja nauranut, kiersi toista tietä neuvossaliin ja piiloutui verhon taakse, jotta hän salassa saattaisi nähdä mitä nyt tapahtuisi. Vahdit avasivatkin jo samassa suuret ovet, ja Abu Hassan astui sisään Giafarin ja koko saattojoukkonsa kanssa.
Onnellisesti saavuinkin kotiin omaisteni suureksi iloksi, sillä he olivat jo luulleet minun aikoja sitten heittäneen henkeni. "Ensi työkseni kotiin tuloni jälkeen menin kalifi Harun Arrashidin luo ja vein hänelle Serendybin kuninkaan lahjat ja terveiset. Hän ihastui suuresti ja pyysi minua kertomaan, mitenkä olin joutunut hänen valtakuntaansa.
Jykeä portti aukeni kumisten, ja heidän edessänsä seisoi abyssinialainen jättiläinen, joka piti karjuvaa leijonaa kahleista kiinni. "Hiljaa, Harun!" lausui Honain eläimelle ja nosti samalla kättänsä, jolloin peto äänetönnä kyykistyi maahan. "Arvokas Morgargon, minä tuon sinulle muistolahjan."
Ja he elivät monta, monta vuotta onnellisesti yhdessä. Kerran kun kalifi Harun Arrashid valepuvussa käyskenteli yhdessä visiirinsä kanssa Bagdadin kaduilla, kohtasi hän keskellä siltaa vanhan, sokean miehen, joka pyysi häneltä almua. Kalifi antoi hänelle kultarahan.
Siinä oli noin kaksitoista poikaa, jotka istuivat piirissä kuutamossa, ja Harun al Rashid kuuli erään nuoren, kauniin pojan sanovan tovereillensa: Ruvetaanko leikkimään Ali Chodjahia ja Mustafaa? Toiset olivat heti valmiit. Poika, joka oli leikin ehdottanut, rupesi tuomariksi ja kävi istumaan suurelle laatikolle vakavan ja juhlallisen näköisenä.
Hän vaipui kokoon istuimelleen, pää painui alas rinnalle ja hän nukahti sikeään uneen. Kalifi viittasi Giafarille ja käski hänen heti mennä hakemaan pari vahvaa kantajaa. Hetken kuluttua Giafar palasikin jo takaisin mukanaan kaksi orjaa, jotka nostivat Abu Hassanin olkapäilleen. He kantoivat hänet kuninkaalliseen palatsiin ja laskivat hänet sohvalle Harun al Rashidin omassa makuuhuoneessa.
Samoinkuin suuri sulttaani Harun al Rashid ja monta muuta itämaista hallitsijaa, oli kuningas Mahmudillakin tapana kuljeskella valepuvussa alamaistensa parissa oppiaksensa tuntemaan heidän olosuhteitansa niin hyvin kuin suinkin. Kerran hän oli pukeutunut dervishin pukuun ja läksi varhain aamulla yksin ulos.
Päivän Sana
Muut Etsivät