Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"Häpeäkseni minä en ollenkaan ymmärrä mitä yhteyttä on taiwaan tähdillä ja ihmisten jokapäiwäisillä asioilla.
Ainoa keino on, että koet olla wähän ystäwällisempi Kolalle, että luotat häneen, sillä hän sen sanon häpeäkseni woi paljoa enemmän waikuttaa mieheeni kuin minä, hänen oma waimonsa. Minäkin olen rakastanut ja rakastan wieläkin miestäni ylitse kaiken. Mutta minun rakkauteni on woimaton muuttamaan mieheni tahtoa silloin, kun hänen welwollisuutensa, kun isänmaan etu on kysymyksessä."
Tarjosin siellä pullostani yhdelle ja toiselle tuliaisia, mutta kukaan ei huolinut: halveksivat vaan minua. Sanoivat, että "ennen hän sotia kävi, mutta nyt hän patoja nuolee". Tarkoittivat, että ennen muitakin viinasta varoitin, mutta nyt sitä itse nielin. Niin kovin kävi häpeäkseni, että vein pulloni piiloon. En sentään viskannut viljaa maahan, vaan lopetin sen harmissani yksin.
Että ne todellakin ovat aivan perusteettomat ja kaikkea todenperäisyyttä vailla, sen toivon Teidän Majesteettinne itsekin kohta havaitsevan. Minä olen sotilas ja mieleni on ollut niin yksin-omaisesti kiinnitetty tähän ammattiini, että häpeäkseni täytyy tunnustaani, jotta kaikki sille vieraat, kotimaata koskevat kysymykset vieläpä nimeltäänkin ovat olleet minulle tuntemattomia.
Häpeäkseni täytyy minun tunnustaa, että minua raukasee ja minä ajattelen melkein mielihyvällä hetikohta lähestyvää lepohetkeäni. Olen kokonaan unohtanut äskeisen innostukseni rautatiemusiikkiin. Kaikki henkiset taipumukseni ovat haihtuneet, minä olen täydellinen materialisti. Melkein rentonani heittäydyn minä selälleni sänkyyn. Mutta lennän samassa istualleni.
Minä melkein olisin valmis häpeäkseni sanomaan, että olen kutsunut hänen tänne, jos vain tietäisin hänen palanneen sinne, johon velvollisuus häntä vaatii". "Nouse ylös, orpana, nouse ylös", sanoi Berengaria kuningatar, "ja ole varma siitä, että kaikki käypi paremmin kuin luulet. Nouse ylös, rakas Edith.
Muutamia kuormia kannettuani tunsin olevani jo melkoisesti väsynyt. Tuskin oli vielä ruokaväli puoliväliin kulunut, kun käteni jo olivat niin väsyneet ja hervottomiksi tulleet, että kuorma putosi maahan suureksi häpeäkseni. Toverini sen nähtyään pani seuraavan kuorman vähän pienemmän, mutta kun sen työpäällikkö huomasi, ärjäsi hän vihassa: "Suurempia kuormia, tahi työstä pois."
Tästä minulla kuitenkaan ei ollut suurta iloa, kun eräänä päivänä, jonkun ajan tuskan ja levottomuuden perästä, minulle selvisi, että siitä vararikosta, johon herra X oli joutunut, minä en saisi enempää kuin 30 tai 40 prosenttia. Häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, ett'en kantanut tätä onnettomuutta niinkuin olisin toivonut voivani kantaa sen.
Päivän Sana
Muut Etsivät