Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Hämmästyksellä pudistin päätäni ja oikein kysymällä kysyin: mitä pahaa sitten tuo päärynäpuu-parka oli tehnyt, että se niin oli maahan hakattava ja tuleen viskattava?
Minä en tiedä mikä minulle välistä tulee kuin muistan Emma-vainajani viimeistä terve-päivää ja tuota kirjettä, josta jo puhuin. Siinä on, olen itsekseni sanonut, syvä salaisuus kätkössä ... ja ... mutta tehkäätte niinkuin tahdotte. Anströmi oli hämmästyksellä kuullut pastorin puhetta. Hän kyseli itseltään, miten niin nuori, niin erinomainen kaunis tyttö saattaisi olla niin kakslainen.
Ja jos otamme lukuun aikakauden oppimattomuuden, liiallisen mieltymyksen soturin elämään sekä kasvatuksen, joka oli tullut nuorukaisen osaksi, niin oli hän taipuvaisempi käsittämään niitä siveellisiä velvollisuuksia, joita hänen asemansa vaati, kuin mitä siihen aikaan oli tavallista. Hämmästyksellä ja pahalla mielellä hän ajatteli keskusteluansa enon kanssa.
Vilpittömällä hämmästyksellä katseli hän kohtausta isän ja tyttären välillä; ja hänen mielestään oli siinä merkillisintä se, että lumi alkoi sulaa ja valua turkilta alas Esterin tukalle ja olkapäille. Käyttäen hyväkseen ensi näkemisen jälkeen syntynyttä äänettömyyttä avasi tuo kunnon mies suunsa ja pyysi neitsyt Larssonia olemaan varuillansa, muuten hän varmaan kastuisi läpimäräksi.
Hän nukkui kauan, sillä puolenpäivän aika oli jo ohi, kun hän avasi siniset silmänsä ja suurella hämmästyksellä rupesi tarkastamaan cubiculumia. Hän nähtävästi kummasteli, ettei ollutkaan kotona Auluksen talossa. "Vai sinäkö, Acte?" huudahti hän vihdoin, kun hän hämärässä huomasi kreikattaren kasvot. "Niin, Lygia." "Onko jo ilta?" "Ei vielä, lapsi, mutta puolenpäivän aika on jo ohi."
Me elämän jokapäiväisiin askareihin vaipuneet luulisimme, että teljot veneen vieriessä putoaisivat pois, ja sentähden hämmästyksellä kuulemme runoilijan jatkavan: »Pian teljot täyteen saapi.» Tätä on jotensakin vaikea käsittää. Mutta kun tarkemmin ajattelee, huomaa että runoilija onkin aivan yksimielinen meidän kanssamme.
Viha, ääretön viha raivosi hänen sisässään; hän koki kaikin voimin saada se tukehutetuksi mutta hän ei sitä voinut. Hän hypähti äkkiä ylös. Hän mumisi jotakin, jota ei Anna, joka hämmästyksellä häntä katseli, voinut kuulla, ja läksi kiiruhusti riihestä. Oli, niinkuin jo sanoimme, eineen aika.
Silman oli hämmästyksellä nähnyt heidän rohkean työnsä; ennenkun hän kuitenkaan oli päättänyt, mitä tekisi, tarttui häneen kaksi miestä ja ottivat aseet häneltä pois, ja kun hän, vaikka kumoon heitettynä, epätoivon voimalla vastusti kättensä ja jalkainsa sitomista, heitettiin hän ilman siekailematta mereen.
Jälleennäkemisen riemu oli nyt kumminkin varsin sekava. Kreivi katseli sydämellisen mielihyvän tuntein kaunista nuorukaista, jonka kaikki piirteet, olletikin nuo mustat, loistavat silmät, muistuttivat hänen äitiänsä; mutta juuri tämä muisto täytti hänet kaiholla ja hämmästyksellä, jota hän turhaan koki salata.
Usein tapahtui, että ohitsensa kulkeva herra tahi rouva sai osakseen häneltä aika karkeita haukkumasanoja. »Rikkaista», »viisaista herroista» ja heidän »metkuistansa» puheli hän heille purkaen katkeruutta ja pilkkaa uhkuvia sanoja. Hämmästyksellä täytyi heidän kuunnella häntä, sillä hän tiesi asioita paljolta ja tarkalta kumma kyllä.
Päivän Sana
Muut Etsivät