Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Portilla tapasi hän Nazariuksen, joka kovin hämmästyi hänet nähdessään, mutta Vinitius tervehti häntä ystävällisesti ja pyysi häntä näyttämään missä hänen äitinsä asui. Siellä hän, paitsi Miriamia, tapasi Pietarin, Glaucuksen, Crispuksen ja Paavali Tarsolaisen, joka hiljan oli palannut Fregellaesta.
Vinitius likeni häntä, ilme hänen kasvoissaan ennusti pahaa, ja hän virkkoi matalalla äänellä: "Kuka sinulle on sanonut, että kuolema sinua kohtaa Glaucuksen eikä minun käteni kautta? Mistä sinä tiedät, koira, etten paikalla aio kuopata sinua puutarhaani?"
"Se on tyhmä, kelpo mies, joka varmaan ilmaiseksi surmaa Glaucuksen." "Urbanus," virkkoi hän, "rakastatko Kristusta?" "Koko sielustani ja mielestäni," vastasi työmies. "Entä veljiäsi, sisariasi ja niitä, jotka sinulle ovat opettaneet oikeutta ja totuutta Kristuksessa?" "Rakastan heitä myöskin." "Rauha olkoon kanssasi." "Ja samaten sinun kanssasi, isä."
Lygia läksi pikareineen toiseen huoneeseen. Crispus vaihtoi muutamia sanoja Glaucuksen kanssa, likeni vuodetta ja lausui: "Vinitius, Jumala ei sallinut sinun saada täyttää pahaa aikomustasi. Kuitenkin Hän säästi henkesi, jotta sinä tulisit tuntemaan tilasi.
"Tuomitsemiseen ei ole aikaa, poikani," virkkoi Chilon, "sillä petturi rientää Ostrianumista suoraa päätä Caesarin luo Antiumiin tai kätkeytyy erään patrisin taloon, jossa hän palvelee. Mutta tässä annan sinulle merkin. Kun nyt olet surmannut Glaucuksen, niin näytä se piispalle tai suurelle apostolille, ja he siunaavat sinun työtäsi."
Chilon oli ottanut kynttilän käteensä, mutta pudotti sen samassa maahan ja rupesi vaikeroimaan: "En minä ole mikään Cephas ... en minä ole! ... armoa!" Glaucus kääntyi niiden puoleen, jotka paraikaa olivat ilta-aterialla, ja virkkoi: "Tämä mies se oli, joka petti minut ja perheeni ja joka meidät saattoi turmioon!..." Glaucuksen vaiheet olivat tutut kaikille kristityille, ja Vinitiuskin tunsi ne.
Hän oli todella aikoinaan tuntenut Glaucuksen, mutta pettänyt hänet, saattanut hänet rosvojen käsiin, ryöstänyt häneltä perheen, omaisuuden ja vihdoin toimittanut hänet murhamiesten saaliiksi. Näiden tapausten muisto ei sentään laisinkaan painanut hänen omaatuntoaan, vaikka hän vielä lisäksi oli heittänyt kuolevan Glaucuksen kedolle Minturnaen likeisyyteen eikä suinkaan mihinkään majataloon.
Palvelin häntä uskollisesti, mutta palkaksi antoi hän Glaucuksen pyynnöstä ruoskia minua, vaikka olen vanha ja vaikka silloin olin sairas ja nälkäinen. Vannoin kautta Hadeksen, etten sitä unohda.
Sinä kärsit Glaucuksen paalun juurella, ja Kristus näki kärsimyksesi. Sinä huusit katsomatta siihen, mitä huomenna saattaa tapahtua: »tuossa on murhapolttaja!» ja Kristus muistaa sanasi.
Puutarha oli miltei jo pimeä; puiden välitse pilkoitti vain kalpea kuu, valaisten himmeällä valolla puukujia, hehkuvia paaluja, joita oli kaatunut ristiin rastiin, ja uhrien muodottomia jäännöksiä. Vanhan kreikkalaisen silmissä näytti siltä, kuin kuulla olisi ollut Glaucuksen kasvot ja kuin Glaucuksen silmät yhä lakkaamatta olisivat tuijottaneet häneen. Hänen täytyi paeta valoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät