Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Neiti Frisk oli kaikissa tapauksissa ollut rehellinen ja uskollinen toveri, ja kuka sen tiesi, millainen hänen jälkeläisensä on. Olot Honkalassa olivat hyvin riitaiset. Pitäjä oli jakautunut puolueihin, toinen koulun puolesta, toinen sitä vastaan; oli puolueettomia, velttoon välinpitämättömyyteen vaipuneita, jotka mieluummin antoivat maailman elää, miten halusi.
Katri levitti oikean kämmenensä nyykäyttäen päätään tärkeän näköisenä, ikäänkuin viitaten suuriin kokemuksiinsa kunkin eri yhteiskuntaluokan alalta. "Niin, näistä asioista on kyllä helppo jutella", valitti rouva Frisk, "mutta, mitä tehoa, milloin asiat esimerkiksi ovat niinkuin meillä?
Hyvät palkat heillä vaan on, se on varma; Maiju antoi minulle kymmenen kruunun joululahjan, se tyttö!" "Todella, kun ajattelee, että meilläkin on neljä tyttö-pahasta, jotka kaikki kerran joutuvat maailmalle leipäänsä ansaitsemaan ja siellä saavat kokea kurjuutta ja kiusauksia niin eipä tee mieli nauraa tosiaankaan", sanoi rouva Frisk katkerasti hymyillen.
Hän tiesi työlääksi saada murretuksi vanhaa, isiltä perittyä katsantokantaa, jollei vain ollut varma uuden paremmuudesta. Mitä suurimmalla tunnollisuudella hän koetti välttää kaikkia törmäyksiä, mitkä olisivat voineet vahingoittaa sitä suurta asiaa, jolle hän oli omistanut kaikki voimansa. Neiti Frisk ei voinut käsittää, miten Rautio voi olla niin tyyni vastustajiaan kohtaan.
Niinpä hän aina oli sotakannalla opettajaa ja opettajatarta vastaan, eikä ollut ainoatakaan tilaisuutta, jossa Isolainen ei olisi pannut jyrkkää vastalausettaan kunnankokouksissa näiden esityksiä vastaan. Entinen opettajatar, neiti Frisk, oli monta kertaa itkenyt ja viettänyt unettomia öitä, sillä hän oli heikko, rasittunut ja hermostunut olento. Opettaja, herra Rautio, oli aivan toista.
"Aivan hyvin, herra kapteini!" "Se on siis sovittu. Kannusta hevoistasi nyt! Meidän täytyy kulkea kiireesti eteenpäin. Katsokoot Düring ja Rosen vain, että he pysyvät perässä." "Entäs minun virka-eroni?" kysyin minä. "Ole joutavia! Kapteini Frisk on sinulle sen antanut, mutta kuningas Kaarle ei sitä anna. Ees-päin vain!"
Me söimme kaikin samassa pöydässä, ja Ragg alkoi monesta syystä ruveta epäilemään, että eiköhän "kapteini Frisk" olekkin vain itse kuningas. Vielä enemmin vakaantui hän luulossaan, kun ei kuningas juonut pöydässä yhtään viiniä, ja se tiettiin melkein koko maailmassa, ett'ei kuningas tuskin milloinkaan juonut viiniä.
Neiti Frisk oli kelpo tyttö ja hyvä opettajatar, mutta häneltä puuttui tykkänään kykyä järjestää mukavasti; hänen luonaan tuntui aina jossain määrin kylmälle ja autiolle, aivan kuin kestikievarissa. Nyt oli Rautio melkein valmis peräytymään hämmästyksestä, niin hienolta, somalta ja kodikkaanlämpöiseltä tuntui tuo pieni huone nyt. Miten sievää täällä on! huudahti hän ehdottomasti.
Herra Rautio antoi virkatoverilleen täyden kunnioituksen hänen tiukan ja kiivaan harrastuksensa takia, vaikka se useasti tuottikin heille kaikenlaisia ikävyyksiä eikä suinkaan parantanut sitä asiaa, jota neiti Frisk niin kiihkoisesti puolusti. Kaipuun tunteilla oli Rautio kuitenkin sanonut hänelle hyvästit.
Sitten nauroi hän ja sipaisi minua ratsu-ruoskallansa. "No, niin!" sanoi hän vakavammasti sitten. "Minä näen, että sinä olet itse-päinen, ja minä tiedän, että minä voin sinuun luottaa. Ratsasta mukana sitten, Herran nimessä, mutta ole siitä vakuutettu, ett'ei tässä ole kysymystäkään huvi-ajosta. Muutoin olen minä matkalla ruotsalainen kapteini, Frisk nimeltäni. Tokko sinä ymmärrät?"
Päivän Sana
Muut Etsivät