United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kas niin, lapseni," sanoi setä Beauchamp hymyillen, kun palasimme takaisin ja Ewelynin riemuitseva katse kohtasi häntä, "minä näen kumminkin, että onnellisesti ja hyvin olette päässeet jalopeuran luolasta. Puuttuisi vaan, että Kitty olisi tuonut jalopeuran itse muassaan ruusukahleissansa, pieni keijukainen kuin hän onkin.
Meille naisille kyynelet ovat luonnollisia surun ja tuskan ilmauksia. Miehille ne sitä vastaan ovat kuin veripisarat, heidän sydämensä syvyydestä puserretut. Meille kyynelet ovat lievennykseksi, heille ainoastaan kaksinkertaiseksi tuskaksi. Ewelynin sanat kävivät toteen. Muutaman päivän päästä Perun vuorikaivos-yhtiö oli hajalla ja Elias Posthlethwaite Esq. teillä tietämättömillä.
"Isäni ja minun täytyy kohta lähteä hänen luoksensa," minä sanoin. "Niin, lapseni, huomis-päivänä." Hän näytti minulle sitten jälkikirjoituksen Ewelynin kirjeessä, jonka hämmästyksissäni en tullut huomanneeksi, ja jossa meitä kehoitettiin lähettämään palvelia takaisin merta myöten, ottamaan hänen hevosensa ja viipymättä ratsastamaan Lontoosen.
Kieltämättä äitini kaikin puolin oli paljon parempi neuvon-antaja kuin minä, ja helposti ymmärrettävä oli, että Ewelynin mielipiteet olivat suuremmasta arvosta kuin minun. Mutta sen perästä ajatukseni rupesivat käymään toista suuntaa. Viime aikaan olin yhä enemmän tullut siihen vakuutukseen, että paras ja suorin keino päästä rätingeistä, olisi neuvotella Hugh Spencerin kanssa.
Silloin minä nostin silmäni, sillä minä ajattelin Ewelynin kirjettä. Sinä iltana emme puhuneet sanaakaan sen enempää Jackin rätingeistä. Mitä me puhuimme, minä en todellakaan saa kerrotuksi. Kun Hugh oli lähtenyt kotiin, ja äitini tuli sisään, hänkään ei puhunut paljon mitään. Hän likisti minua ainoastaan sydäntänsä vasten ja kuiskasi: "Kitty, lapseni, rakastettuni!"
Kaikki ihmiset koko talossa ovat puhuneet minulle eri käsityksistänsä Ewelynin olennosta. Seuraavana aamuna, kun minä vein sisälle maidon äidilleni, hän sanoi: "Minä en koskaan olisi uskonut Ewelyniä niin eteväksi, kuin sinä olet häntä kuvannut. Hän näyttää rakkaalta, herttaiselta lapselta, ei ollenkaan raivolta taikka rieholta eikä hiukkaakaan ylpeältä.
Mutta eilen aamulla kun palasin lypsämästä, minä tapasin orpana Ewelynin Bettyn luona maitohuoneessa, jopa semmoisella tuttavuuden kannalla, johon minä ja Jack monet vuodet olimme saaneet pyrkiä. Hän ahkeroitsi parhaallansa pienillä, hienoilla, valkoisilla käsillänsä voikappaleen vanuttamista, ja hänen lihavat, valkoiset käsivartensa olivat kyynärpäitä myöten paljaana.
Minä tunsin itseni sanomattoman tuskalliseksi, ja minä tiesin, että joka mies tunsi niinkuin minäkin, koska kaikki illan kuluessa kiivaasti koettivat pitää puhetta voimassa asioilla semmoisilla kuin Ewelynin puuhat pappilassa, käsillä olevat työmme, isäni sotaseikkailukset j.n.e.
Hän istui sentähden varsin hiljaa Ewelynin vieressä katsoen tarkasti hänen silmiinsä, siksi kuin tämä hienolla kädellään kunnioitti häntä pienellä ystävällisellä taputuksella sanoen: "vai niin, sinä olet Trusty sinä," jolloin hän varsin tyytyväisenä ja hyvillään palasi takaisin lämpimään paikkaansa valkean edessä.
Minulla oli nyt vapaus kiiruhtaa ylös huoneeseni ja lukea Orpana Ewelynin kirje. "Sydämellisesti rakastettu orpana Kitty!