United States or Macao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kohta miehen ilmestyttyä loi Munkkiniemen herra kahvipöydästään kieron silmäyksen ja koko hänen olemuksensa osoitti, että hän pian aikoi jotakin suurta toimittaa. Niin juhlallisen näköisenä hän istui. "Hyvää päivää, teidän ylhäisyytenne!" sanoi sotamies. "Päivää!" vastasi herra hieman venyttäen. "Herra on kutsuttanut minua!" jatkoi mies. "Odota, älä ennätä, kyllä kerkiää! Vasta tulit!"
"Olkaa huoleti, äiti, minä olen aivan tyytyväinen. En minä kaipaa mitään. Erkki kotona ollessaan opettaa ja neuvoo minua sellaisissa asioissa, joita koulussa opitaan, vaikka hän tietysti ei niin paljoa ennätä.
Mutta missä on sinun kaulaliinasi? Siellä se on jossain ... en minä tiedä. Ja kirjoita sinä ainakin kerta viikossa, jos et joka postissa ennätä. Kyllä minä kirjoitan.
Kirkkoherran viehättävät koetteet saada paroonia jäämään, kunnes oli ukkonen ohitse mennyt, olivat turhia. «Minä tulen nytkin myöhään minä onneton!« huusi hän. «Hän on hullu!« mumisi apulainen. «Ennen puolta yötä ei hän Harmaalaan ennätä, ja silloin on hän vesiliekona märkä«. Parooni Klaus ei puhunut mitään. Näkyi hyvin, että rauha oli hänen sydämestään kadonnut. Ukkos-ilma.
Minä siis hartaasti anoisin että jos olisit hyvä ja lähettäisit tämän kirjan minua varten menemään Viipurin postikonttuoriin, ja jos se minua siinä ei ennätä, niin kyllä minä sen niin toimitan, että se menee Valkiasaarelle Schröderille, joka kaksi kertaa viikossa lähettää maitoa ja muuta herkkua Pietariin, ja silloin voipi toimittaa sen menemään Sirénille.
"Kiusattu ja riivattu!" huusi hän nyt, heitti punssilusikan ja tarttui molemmin käsin tukkaansa. "Jos se hirtehinen nyt viimeisellä minuutilla tuleekin, niin en minä kuitenkaan enään ennätä pukeutua ennen vierasten tuloa. Hiljaa! Nyt ajaa joku ulkona hän se toki lienee kuitenkin!" Mutta sepä ei ollutkaan hän; siihen sijaan tuli pari vierasta.
Ja samassa lennättää Liisa rautansa pöydältä hellalle, entisessä herrassalissa on näet suuri, punainen tiilihella, ja alkaa siellä hääriskellä käsi kahvipannun sangassa, ja juttelee: »Eihän mitä, jopahan tästä nyt puuhaa; onhan herralla aikaa, äiti kyllä tulee. Ja kun en ennätä olla seurana, on minulla noita postikortteja, kauniita, katselkaa noita, ensimmäiseen hätään...»
Siellä huutaa joku: «Missä ovat lapseni, onko kukaan nähnyt heitä?« Toiset huutavat: «Missä on äitini?« Vaan nyt ei ennätä kukaan vastata. Kaikki on ylös-alaisin. Tuskin tietävät ihmiset oman henkensä pelastaa. Mikä kumma! Ilma ja tuli ovat palavia papereita täynnä, jotka liehuvat tuulen käsissä! Ne ovat Suomenmaan kalliimpia muistoja, jotka nousevat taivaalle, loistavat ja sammuvat.
Mutta tällaiseen poikkeamiseen ei meillä ole aikaa. Pian jo saavumme kuuluisaan Tampereen kaupunkiin. Juna viipyy tässä ainoastaan jonkun minuutin. Emme siis ennätä käydä kaupunkia lähemmin katsomassa, mutta kehoitan sinua joskus toiste siellä käymään.
Toinen niinhyvin kuin toinenkin katsoo itsensä sivistyksensä takia vapautetuksi kaikesta raskaammasta työstä; kaikki he tahtovat koulunopettajattariksi, tahi rupeavat romanin kirjoittamiseen ja kun tuohon eivät ennätä, ei jää mikään muu heille neuvoksi kuin ompeleminen.