United States or Botswana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jospa vaan tuo pieni joululahja voisi tuottaa iloa! Kuinka herra Åkerfelt voi niin sanoa! sanoi Ebba neiti hymyillen ja antoi erehdyksestä pienen kielensä pään olla näkyvissä kaksi kertaa niin kauan kuin tavallisesti kielenpään pistäytyessä näillä huviretkillään. Sanoin en voi lausua, kuinka kiitollinen olen tuosta kallisarvoisesta lahjasta, joka on oleva muisto koko ijäkseni.
Ruokasalissa jonne vastakihlautuneiden tie sattumalta johti sai Ludvig tilaisuuden uudistaa eilisen tuttavuutensa neiti Ebba Vesterlundin kanssa.
Henkivartijarakuunain kornetin Kustaa Aadolf Bertelsköldin kirje sisarelleen Ebba Bertelsköldille, prinsessa Ulriika Eleonooran kamarineidille. Narvassa 7. p:nä joulukuuta 1700. Sangen rakas sisareni!
Tuomittu pahantekijä kumarsi kankeasti ja totteli. Tuskin oli hän tullut huoneesta ulos, ennenkuin pieni Ebba, joka oli kuunnellut oven takana, lensi häntä kaulaan ja itku kurkussa huudahti:
Ma hiljaa tulen; Ja salaa, vaiti, miekatta ma kuljen! Ens yömme minun ensipäivän' on! Kahdeksas kohtaus. ARVID STÅLARM. JUHANI FLEMING kohtaa EBBA FLEMING'in. Tekeillä tääll' on julmaa. Toiseen rantaan Koneita hirveitä on pystytetty... Niit' älä katso! miehuuttamme murtaa He tahtovat, mut tuosta se vaan yltyy.
"Niin, kyllä me olemme hyvin onnettomat", sanoi Ebba, luoden uneksivan, ikävöivän katseen Gabriellen tukkaan, "luulen, ettei löydy montakaan tyttöä, jotka olisivat niin onnettomat kuin me!" "Pienet siskoni!" sanoi Gabrielle, joka, pantuaan pois kampuunuttunsa, istui Mimmin ja Ebban väliin ja kietoi käsivartensa heidän vyötäisilleen, "olemme todellakin hyvin onnettomat.
Ken kuolevainen on mahdollinen astumaan sinun istuimes eteen, oi Herra! ANTERO S. Vaikeroitseminen on hädässä huono kumppali! BARBRO. Hukka perii, hukka perii meidät, veli Antero! Nyt ennustukset toteutuvat! EBBA. Kerro, isäni mistä syystä yö-sydämellä tämä hälinä?
Molemmat olivat surulla mielin; mutta Ebba, jolla oli tyynempi luonto, koki lohdutella kiihkoista ystäväänsä, joka näytti olevan kovin mielenkuohuisena. "Niin niin, se on ollut ja mennyt!" sanoi Ebba. "Näen, ettei minulla olekaan onnea odotettavana niin huikentelevalta sydämeltä, kun hänen on. Usko minua, Heleena, emme tulekaan niin onnellisiksi, kun nuorena luulimme.
Kovin olen pahoillani tuosta mielettömästä teostani, anna se minulle anteeksi, Kustaa kulta en koskaan enää semmoista tee. Ymmärtämätön ja katuvainen sisaresi Ebba 7. METS
Seuraavana vuonna hän aloitti murhenäytelmän, jolle aikoi panna nimeksi «Kustaa Adolf ja Ebba Brahe», ja joka alkoi seuraavilla erään Delagardie-nimisen henkilön lausumilla sanoilla: «Germanian rannoilta palasi hän rantoja rakkaita katsomaan, pois sodan vaaroista halasi hän nähdäksensä isänmaan. Banér! Mi murheesi, kun kyyneleesi vuotaa? Enk's ystäväs lie, vaiko hulluna toivon ma suotta!»