Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 9. toukokuuta 2025


Daphnidion sai tuskin hänet rauhoitetuksi. "Vielä on olemassa jaloja sydämiä, vielä on Boëthiuksen perheellä ystäviä", sanoi hän kerran toisensa perästä. Camilla kohotti hartaassa rukouksessa kiitoksensa taivaalle. Kun äiti seuraavana päivänä saapui, oli hän melkein yhtä hämmästynyt.

"Lääkäri silmäsi häntä vain pikimmittäin. Hän ajatteli vain kuningasta eikä emäntäni sitäpaitsi sallinut vieraan miehen koskea tytärtään. Emäntäni sydän on murtunut, hänkin kuolee kai pian! Mutta hiljaa, he tulevat takaisin." Kulkue palasi samassa järjestyksessä, mutta ilman arkkua. Daphnidion liittyi siihen. Rusticianakin oli poistunut kulkueesta.

Hänellä oli silloin tavallisesti mukanaan iloinen Daphnidion, joka, samanikäinen kun oli ja ehdottoman uskollinen, pääsi pian Camillan uskotuksi. Usein oli Daphnidion huomauttanut emännälleen, että metsänhenki varmasti seurasi heidän kintereillään, sillä usein kahahti pensaissa kuuluvasti, ja ruohikossa heidän takanaan tai vieressään kuului hiipiviä askelia.

Camilla tuli kotiinsa niin liikutettuna, että Daphnidion oli vakuuttunut siitä, että domna oli nähnyt ainakin metsänneitosia tai mahdollisesti kunnianarvoisen metsänkuninkaan Picuksen itsensä. Mutta tyttö heittäytyi rajusti pelästyneen äitinsä syliin. Epäselvien tunteiden taistelu puhkesi kuumiin kyyneliin, jotka virtana valuivat.

Daphnidion, joka kulki edellä, seisahtui yht'äkkiä kovasti kiljaisten ja osoitti ääneti sormellaan lähdettä. Metsälähde oli muutettu taiteelliseksi suihkukaivoksi. Pronssisesta Triton-päästä syöksyi suihku ruskeasta marmorista tehtyyn siroon näkinkenkään. Daphnidion, joka nyt varmasti uskoi taikatemppuja tapahtuneen, lähti suoraa päätä pakoon.

"'Sillä minä olin vielä veneessä merellä ja Cethegus plataanikäytävässä. "Silloin Corbulo huusi kalveten: 'Tiesikö prefekti, että maljassa oli myrkkyä? "'Tiesi', vastasi äitini. "'Kun minä tapasin hänet puutarhassa, ilmoitin sen hänelle. "Corbulo vaikeni kauhusta, mutta Daphnidion kiljaisi: "'Voi domina-parkaani! Hän siis murhasi hänet.

Ilosta sykkivin sydämin hän kiisi puutarhan, lehtokujien ja talon läpi. Hän leijaili kuin siivillä, ja nopsa Daphnidion töin tuskin jaksoi pysyä hänen mukanaan. Häneltä pääsi tuon tuostakin iloisen hämmästyksen huudahdus. Joka kerta kun hän pääsi jonkin tien mutkan ohi tai sivuutti jonkin puuryhmän, tuli hänen ihastuneen katseensa eteen taas uusi kuva tuosta Ravennan puutarhasta.

Päivän Sana

rannehiat

Muut Etsivät