Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. toukokuuta 2025
Minusta se osoittaa jotakin jaloa, kun aika mies taipuu oppimaan, niinkuin vähäinen lapsi. Ja paitsi sitä, sanokoon Chriemhild mitä hyvänsä, jos herra Reichenbach on hiukan paljaspäinen ja hänellä on muutamia harmaita hiuksia, ei se tule isosta ijästä.
Ja kun Chriemhild pääsee käymään vähän enemmän heidän luonansa, toivon, että paremmat päivät koittavat. Elokuulla 1521. Tänä aamuna meillä oli kummallinen yhtymys. Muutamia päiviä sitten saimme Wittenbergistä salaisen tiedon, että Luther on elossa ja ystävien turvassa likellä meitä.
Chriemhild on myöskin mennyt kihloihin nuoren ritarin, Ulrich von Gersdorfin, kanssa, jolla on linna Thüringin metsässä; ja hän kirjoittaa, että he usein puhuvat sisar Avesta ja että Ulrich yhä säilyttää noita kuivettuneita orvonkukkia yhdessä äitinsä hiussuortuvan ja haltiapyhimyksensä relikin kanssa.
Silloin tällöin käymme linnassa, jossa korkea sisaremme Chriemhild vallitsee. Mutta minun luontoni on aina vetänyt minua porvarillisiin, ja pappila sopii paremmin kuin linna. Paitsi sitä minä en voi mitään siihen, että vähän pelkään rouva Hermentrudia, varsinkin silloin, kuin molemmat poikani ovat muassani, sillä he ovat hyvin taipuvaiset porvarilliseen vapauteen käytöksessään.
Chriemhild on kuitenkin kaunis itseksensä ilman minutta niin pitkä, valkeaverinen, levollinen ja ruhtinaallinen; hänellä on niin isot, harmaat silmät, niin tyven, leveä otsa ja suora, uhkea vartalo, joka aina tekee, että hänen tasainen käytöksensä näyttää armolliselta, kuin kuningattaren.
Meidän on myöskin hyvin hanska käydä Chriemhild ja Ulrich von Gersdof'in luona linnassa. Vanha ritari ja rouva Hermentrud olivat ensin hyvin kylmäkiskoiset meille; mutta ritari on aina ollut varsin kohtelias minulle, ja rouva Hermentrud, kun hän nyt on vakuutettu, ettemme aio ollenkaan tunkea hänen alallensa, vastaan-ottaa meitä hyvin leppeästi.
Hän ei ole mihinkään määrättyyn luostarin arvoon vaihtanut Jumalan säätämää luonnollista vaimon ja äidin arvoa. Elämässä on hänellä ollut matalin sija; josta niinkuin muistakin syistä minä usein ajattelen, että hänellä taivaassa kenties on oleva korkein sija. Mutta me emme kadehdi sitä häneltä, Eva, Chriemhild, Atlantis ja minä.
"Minusta siinä ei ole mitään estettä", lausui Chriemhild; "mutta se näyttää tuskin naimiselta, kun muuttaa vaan kadun poikki. Hänen talonsa on juuri vastapäätä meitä." "Mutta se on paljoa komeampi, kuin meidän talomme", sanoi Thekla. "Minä pidän herra Reichenbachista; ei kukaan ole koskaan huolinut niin paljon piirrustuksistani, kuin hän.
Chriemhild ja Atlantis puhuivat tontuista, jotka tekivät kummallisia tepposia karjapihoissa, vuorikuninkaasta ja rumista kääpiöistä, jotka vartioivat kulta- ja hopea-aarteita välkkyvissä luolissa vuorten alla, ja elvoista, jotka hämärän aikana tanssivat purojen reunoilla.
Heille ei jäänyt pitkää aikaa perustella erinäisiä arveluitansa, kun kuulimme herra Reichenbachin joutuisasti astuvan porstuan lävitse ja oven nopeasti menevän kiinni hänen perässään. "Mikä neuvottelu se oli?" kysyi Chriemhild ylenkatseellisesti; "hän ei ole ollut täällä kymmentä minuuttia." Kohta sen jälkeen äitimme ilmestyi.
Päivän Sana
Muut Etsivät