Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Samana päivänä Crockston isoksi kummaksi laivaväelle, jolle salaisuutta ei ollut kerrottu, 1yötiin rautoihin käsistä ja jaloista, vietiin maalle kymmenkunnalta matruusia, ja puoli tuntia sen jälkeen marssi "ilves" pitkin kaupungin katuja ja kirjoitettiin kohta kapteinin pyynnöstä, huolimatta vastustuksistaan, Charlestonin linnan vankilistaan.
Delphin oli joutunut hirvittävään, huimaavaan vauhtiin, mutta se pääsikin rekatista sivu ja jätti sen kauas jälkeensä, ja kymmenen minuutin päästä oli se ulkona väylästä. Pelastuuut! huudahti kapteini. Pelastuneet! vastasi laivaväki taputellen käsiänsä. Charlestonin valotorni alkoi jo kadota länsietelään.
Heti laivaan! Kaikki kolme astuivat veneesen. Ulos maasta! huusi kapteini. Kuusi airoa työnnettiin ulos yhtä aikaa. Eteenpäin! komensi James Playfair, ja vene viilsi tietänsä kuin kala Charlestonin sataman pimeillä laineilla. Vene, kuuden vahvan matruusin soutamana, kiisi nyt eteenpäin ankknripaikalle. Sumu sakeni sakenemistaan, ja James Playfairin oli työläs pitää oikeata suuntaa.
Niinpä esim. v. 1835, v. a., presbyteriaanisen kirkkokunnan yleinen kokous selitti: »Orjuus hyväksytään sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa, eikä sitä siis Jumala kiellä.» Charlestonin baptistikirkkokunta antoi seuraavan lausunnon tästä kysymyksestä samana vuonna: »Luoja on erityisesti tunnustanut isäntien oikeuden orjiinsa, joten isännällä on oikeus menetellä niihin nähden, miten ikinä haluaa.» Pastori E. D. Simon, jumaluusopin tohtori ja Randolph-Macon Metodisti-Opiston opettaja Virginiassa, kirjoitti: »Useat Pyhän Raamatun kohdat hyväksyvät orjien pitämisen ja siihen liittyvät erinäiset etuoikeudet.
Vaikka James ei enään huolinut koko hommasta, teki kauppahuone Playfair ja Kumpp. oivallisen kaupan, se kun sai polkuhinnalla kaiken pumpulin, mikä makasi rajuna Charlestonin varvilla. Sillä aikaa ei ollut saatu mitään tietoja Crockstonista. Mitään virkkamatta oleskeli Jenny alituisten pelkojen valloissa.
Jefferson Davis on uskonut minulle Charlestonin, ja saatte olla huoleti siitä että kaupunki on hyvissä käsissä. Onko teillä pohjois-valtioiden vankia? kysyi James Playfair, joka nyt kääntyi halunsa mukaisimpaan keskustelu-aineesen. On, kapteini vastasi kenraali. Se oli Charleston, missä eripuraisuus ensiksi pnhkesi ulos.
Se oli matala rannikko, joka etäisyytensä tähden näytti miltei liittyvän yhteen vedenrajau kanssa. Crockston tarkasteli visusti taivaanrantaa, ja kello 9 aikana aamulla osoitti hän erästä paikkaa, joka selvästi kuvautui pilvistä taivasta vasten, ja huudahti: Charlestonin valotorni!
Tämän puhelun ajalla meni Delphin eteenpäin tavattomalla nopeudella, mutta liikehtiessään päästäksensä Charlestonin sataman oikean rannan puolelle, oli hänen täytynyt seurata väylää, mikä joka silmänräpäys vei hänen yhä likemmä Sumter-linnaa, eikä ollut hän enempää kuin puolen peninkulman päässä siitä, kun kaikki ampureiät kerrassa välähtivät ja kuulasade hirmuisten pamausten ohella lensi aluksen keulan editse.
Mutta Quebekin edustalla, jota kaupunkia he kokivat äkkihyökkäyksellä saada haltuunsa, kaatui Montgomery ja paljon hänen väkeänsä. Loput lähtivät takaisin. Paremmin onnistui Amerikalaisten etelässä. Sinne oli kenraali Hove, joka Bostonista lähdettyään oleskeli Uudessa Skotlannissa, lähettänyt vahvan laivaston ja maallenousu-väkeä valloittamaan Charlestonin kaupunkia Etelä-Carolinassa.
Kah, kun luulin teidän jo menneen ja jo olevan Charlestonin vesien ahtailla suilla. Ei, vaan minä olen valmis purjehtimaan ... ja minun pitäisi jo olla matkallakin ... mutta... Mutta? ... kysäsi patrullin johtaja kiihkeästi. James Playfairille pisti yht'äkkiä ajatus päähän ja hän vastasi: Eräs matruuseistani istuu vankina linnassa ja minä olin tosiaankin unhottaa hänen tänne.
Päivän Sana
Muut Etsivät