Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. syyskuuta 2025
"Mitä nämä kaikki vallankumoukset, nämä alituiset neuvottelut hyödyttävät, jotka Perua kukistavat?" jatkoi André Certa puhettaan korkealla äänellä. "Hallitkoonpa sitten Gambarra tahi Santa Cruz valtakuntaa, niin se ei kuulu mihinkään, jollei tasa-arvo ole vallan päällä täällä".
Mennessäni naimisiin Saran kanssa, tahdon päästä tämän ylimyskunnan vertaiseksi, joka nyt ainoastaan ylenkatseellisilla silmäyksillä katselee minua". "Ja tämän tarkoituksen te, André Certa, tulette saavuttamaan, sillä mentyänne kerran naimisiin, näette te ylpeimpien hispanialaistemme pakkautuvan saleihinne". "Missä Sara on ollut tänä iltana?" "Israelin temppelissä vanhan Ammonin seurassa".
Milloin aivot naida juutalaisen Samuelin kauniin tyttären, joka on perulainen nainen sormenpäihin saakka eikä nähtävästi ole missään muussa suhteessa juutalainen kuin nimeltään, joka on Sara". "Kuukauden kuluessa", vastasi André Certa, "eikä silloin ole Perussa mikään omaisuus, joka olisi minun rikkauteeni verrattava".
"Neljätuhatta piasteria", huudahti hän kohta sen jälkeen. Ja taasen hän tappasi rahansa. Martin Paz, joka seisoi katveessa, saattoi nyt nähdä pelaria suoraan silmiin. Hän oli André Certa ja hänen vieressään seisoi juutalainen Samuel. "Kylin pelattu, herrani", sanoi Samuel. "Onni ei ole kanssanne tänään". "Mitä se teihin kuuluu?" vastasi mestisi äreästi.
André Certa, joka vihdoin oli täydelleen toipunut, ja luuli Martin Pazin kuolleen joudutti nyt häitään. Hän halusi Liman kaduilla näyttäytyä ihanan, nuoren juutalais-naisen seurassa. Sara kuitenkin osoitti hänelle suurta jäykkyyttä, mutta hän ei pitänyt tuosta lukua, sillä hän näki Sarassa ainoastaan kallisarvoisen tavaran, josta hän oli maksanut satatuhatta piasteria.
Muutaman päivän kuluttua toivottiin hänen paranevan. Kun Samuel ja André Certa olivat kahden kesken, sanoi jälkimäinen: "Tekisitte oikein herra Samuel, jos muuraisitte kiini oven, jonka kautta päästään penkereelle". "Mitäpä sitten pelkäätte?" kysyi juutalainen. "Toivoisin, ettei Sara enää pitäisi indiania mielessään.
Voi! herra, minä olin tehnyt hyvän matkan, koska tämä tyttö tuotti minulle satatuhatta piasteria, joita te nyt suosiollisesti maksatte minulle." "Mitä paljo tuo on?" kysyi Martin Paz itsekseen. "Kas tässä minun lompakkoni sadallatuhannella piasterilla", vastasi André Certa juutalaiselle. "Kiitoksia herra", sanoi Samuel, tarttuen aarteesen. "Ottakaa te puolestanne tämä kuitti.
André Certa astui askeleen lähemmäksi liikkumatonta kilpailijaansa kohti. "Kurja, väistytkö suosiolla?" "En väisty", vastasi indiani ja kohta välkkyi kaksi tikaria molempien vastustajain käsissä. Ne olivat saman kokoisia ja näkyivät olevan yhtä väkeviä. André Certa kohotti sukkelaan käsivartensa, jonka hän laski alas vielä sukkelammin.
Nytkin mestisin tehdessä muistutuksiaan näistä asioista pysyi vanhus vaienneena ja miettiväisenä. André Certa lakkautti vaiti-olon sanoen: "Unhoitatteko että Saran, ruvetessaan vaimokseni, välttämättä täytyy tulla paavin-uskolaiseksi?" "Aivan oikein", vastasi Samuel alakuloisesti, "muttu Sara tulee pysymään juutalaisena, niinkauan kuin hän on minun tyttäreni".
Hänen surullisesti alaspäin painuneesta päästään saattoi huomata, että levottomat ajatukset vaivasivat häntä ja hänen nelivaljakkonsa kulkiessa väkijoukon läpi, ei hän kuullut mestisien kateellisia puheita. "Minä vihaan tuota miestä!" sanoi André Certa. "Ei sinun tarvitse häntä kauan vihata", vastasi eräs nuorista herroista.
Päivän Sana
Muut Etsivät