Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
"Kun olemme kukistaneet goottien valtakunnan ja kuningattaren avulla päässeet Ravennan kuninkaalliseen linnaan mitä mitä minun on silloin tehtävä ruhtinattarelle?" "Ruhtinattarelleko?" sanoi Teodora teeskentelemättömästi. "Mitäkö hänelle teemme? Saman kuin valtaistuimeltaan syöstylle vandaalikuninkaalle. Hänet tuodaan tänne Bysanttiin." Justinianus hengitti vapaammin.
Silloin hänen isänsä kuoli ja Cethegus, joka nyt oli päässyt oman itsensä ja suunnattoman omaisuuden herraksi, heittäytyi yhtä voimakkaasti kuin hän muutkin työnsä teki huvien, nautinnon ja hekuman villeimpiin pyörteisiin. Rooman huvitukset olivat pian nautitut. Hän teki pitkiä matkoja Bysanttiin ja Egyptiin; menipä vielä Intiaankin.
Hän palasi Bysanttiin toista vertaa rikkaampana kuin oli sieltä lähtenyt. Sillä hän ei ollut ilmaissut kuningatar Gotelindikselle sitä, että hänen varsinainen tehtävänsä oli Amalasuntan tuhoaminen. Päinvastoin hän oli useita kertoja vastustanut sitä huomauttamalla, että hän voisi joutua keisarin ja keisarinnan epäsuosioon.
"Kun päämäärämme on saavutettu, lähdemme Bysanttiin. "Siellä olet sinä korkeammalla kuin keisarinna keisarinnan voittaja." "Kun olen päämääräni saavuttanut, on elämäni lopussa. "Luuletko sinä minun jaksavan sietää sellaista ajatusta, että pelkästä vallanhimosta ja itsekkäiden tarkoitusten vuoksi syöksisin kansani perikatoon? "Teen sen vain pakosta. "Kosto on nyt elämäni ja rakkauteni ja "
Tietäkää ennen kaikkea, ettei Albinus ole kovin suuressa määrässä syyllinen siihen, mitä on tapahtunut. Hän teki tehtävänsä minun neuvostani." "Sinun neuvostasi?" "Uskallatko sinä tunnustaa?" "Albinusta syytettiin erään orjan petoksen nojalla. Tämä oli tulkinnut Bysanttiin lähetettyjen kirjeiden salakirjoituksen. "Tyrannin raivo oli herännyt.
Siirrymme nyt Bysanttiin Forum Strategiin varrelle, erääseen yksinkertaisesti, mutta aistikkaasti rakennettuun ja sisustettuun taloon "Kultaisen sarven" lähellä, mistä on unohtumattoman kaunis näköala merelle sekä salmen toisella puolella sijaitsevaan uuteen, komeaan kaupunginosaan "Justinianaan". Talon ruokasalissa tapaamme kaksi miestä tuttavallisesti keskustelemassa.
"Niin, ja hän noudattaa julmaa menettelytapaa. "Hän ei jätä jälkeensä ainoatakaan goottia. Kaikki, vaimot ja lapsetkin, hän otattaa kiinni ja lähettää heti laivoilla Bysanttiin orjuuteen. Hän kulkee musertavan rautajyrän tavoin goottikansan yli. Missä Narses on liikkunut, siellä ei ole ainoatakaan goottia elossa ei maalla eikä kaupungeissa." "Se on oikein", sanoi Cethegus, "se on suurenmoista."
"Ristiinnaulitsemista", vastasi Cethegus kätkien tikarin poveensa. "Oi, herra." "Mitä vielä. En vielä roiku ilmassa, vaan poljen maata, joka kasvattaa sankareita. Kerro loppuun." "'Mutta minä olen', jatkoi Narses, 'sotapäällikkö enkä Justinianuksen pyövelin renki. Hän tyytyköön siihen, että lähetän tuon urhoollisen miehen pään Bysanttiin.
Näissä maakunnissa sattui tuhansittain sellaisia tapauksia, että uudisasukkaat saivat omikseen kaatuneiden, paenneiden ja Bysanttiin tai Roomaan muuttaneiden isäntiensä maatilat. Paitsi Roomaa ja Ravennaa oli suurista kaupungeista bysanttilaisten käsissä vain Florentia Justinuksen, Spoletium Bonuksen ja Herodianuksen sekä Perusia hunni Uldugutin komennossa.
Lucius Licinius peräytyi. "Merkiksikö?" kysyi Silverius. "Merkiksi siitä", sanoi Cethegus uhkaavalla äänellä, "etten ole vallanhimoinen omanvoitonpyytäjä, jona muutamat minua pitävät, merkiksi siitä, että rakastan Italiaa enemmän kuin kunnianhimoani. "Niin, minä olen luottanut Bysanttiin ja aioin luovuttaa johtajanpaikan keisarille. Siksi otin tämän sormuksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät