Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Koska tämä oli kaikki mitä d'Artagnan oli maailmassa halunnut, lukuunottamatta tietysti rouva Bonacieux'in löytämistä, hyökkäsi hän ilon vimmassa tovereittensa luokse, joista hän puoli tuntia ennen oli eronnut ja jotka hän tapasi sangen alakuloisina ja miettiväisinä. He olivat kokoontuneet neuvotteluun Athoksen luokse, mikä aina oli sen merkki, että oli tärkeitä asioita tuumittavana.
Vai niin, huudahti Porthos, meillä on siis timantti? Mitä peijakasta me sitten valitamme rahan puutetta! Aivan oikein! sanoi Aramis. Hyvin, Porthos! Tällä kertaa sinulla todellakin oli ajatus! Olipa kyllä, sanoi Porthos, pöyhistyen Athoksen kiittämisestä; koska kerran on timantti, niin myökäämme se. Mutta, sanoi d'Artagnan, tämä on kuningattaren timantti.
Minä tulin juuri tiedustamaan, ettekö te olisi heistä mitään kuulleet. En mitään. No niin, minä jätin heidät välille: Porthoksen Chantilly'yn, kaksintaistelu niskassa; Aramiksen Crèvecoeur'iin, luoti olkapäässä; Athoksen Amiens'iin, syytettynä väärän rahan teosta. Kas vaan! sanoi herra de Tréville: kuinkas te pääsitte pakoon?
Te olette varsin onnellinen, sanoi Athos, nousten istuimeltaan; jospa minäkin voisin sanoa samaa. En koskaan, toisti sveitsiläinen, ihastuneena siitä että semmoinen mies kuin Athos häntä kadehti, en koskaan, en milloinkaan! Kun d'Artagnan näki Athoksen nousevan seisovilleen, nousi hän myös, tarttui hänen käsivarteensa ja meni ulos hänen kanssansa.
Jos siinä olisi ollut toinen mies, olisi mylady voinut vielä vähän epäillä, mutta hän tunsi Athoksen. Kumminkin pysyi hän liikkumattomana. Teillä on vielä yksi sekunti arvelemisen aikaa, sanoi Athos. Mylady näki hänen kasvojensa puristamisesta että laukaus oli pamahtamaisillaan; hän pisti kätensä nopeasti poveensa, veti sieltä paperin ja heitti sen Athokselle.
Koska he jo kauan olivat tunteneet kuninkaan, olivat he vallan levollisia, mutta d'Artagnan gaskonjalaisella mielikuvituksellaan näki siinä tulevaisen onnensa ja vietti yönsä kultaisissa unelmissa. Ja jo kello kahdeksan aamulla oli hän Athoksen luona. D'Artagnan tapasi muskettisoturin jo täysissä tamineissaan ja valmiina lähtemään ulos.
Jos sitä on jälellä, kuului Athoksen pilkallinen ääni. Ravintolan isäntä tunsi kylmän hien virtaavan pitkin selkärankaansa. Kuinka, josko sitä on jälellä! mutisi hän. Mitä hiisiä! totta kai sitä jälellä on, vakuutti d'Artagnan; olkaa huoleti, eivät he teiltä ole toki koko kellaria tyhjentäneet. Herrat, pistäkää miekkanne tuppeen. Kyllä, mutta pankaa tekin pistoolinne tuppeen. Aivan mielelläni.
Keskellä rakkaustuumiansa kauppiaan rouvaa kohtaan ei hän kumminkaan unhottanut omia tovereitansa. Kaunis rouva Bonacieux oli vaimo, jota saattoi kävelyttää Saint-Denis'in kentällä tai Saint-Germain'in torilla Athoksen, Porthoksen ja Aramiksen seurassa, joille d'Artagnan oli ylpeä osoittamaan moista valloitusta.
D'Artagnan tarttui Athoksen käsiin sanomattoman tuskan vallassa. Kuinka? sanoi hän, sinä siis luulet... Hänen äänensä sammui nyyhkytykseen. Minä luulen kaikkea, sanoi Athos, purren huulensa verisiksi, tukahduttaaksensa huokauksen. D'Artagnan, d'Artagnan! huusi rouva Bonacieux, missä sinä olet? Elä jätä minua; näethän, että minä olen kuolemaisillani.
Tuo hymy ei voinut erehdyttää, istuja oli todella se, jota hän haki. Samassa hetkessä hevonen hirnahti. Mylady nosti päätänsä, näki Athoksen kalpeat kasvot lasinruudussa ja kiljahti. Athos ymmärsi että hänet oli tunnettu, työnsi polvellaan ja kädellään ikkunaa, ikkuna antoi mukaa, ruudut särkyivät. Ja ikäänkuin koston haamu hyppäsi Athos huoneesen.
Päivän Sana
Muut Etsivät