Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Jalkasin olisin juossut Ilsen perästä arolle saakka, ell'ei minun täytyisi pysyä isäni luona. Tiedänhän minä, että lapsen pitää kuuluman isällensä; ja hän tarvitseekin minua. Vaikka olenkin lapsellinen ja taitamaton, on hän kuitenkin jo tottunut minuun." Hän katseli minua kummastuneena. "Teissä on enemmän mielenlujuutta, kuin luulin.
Minä olin kotona Dierkhofissa sangen oikein tuntenut, ett'ei isäni minusta huolinut, että minä olin hänelle rasituksena, jonka hän mielellään olisi ijäksi päiväksi jättänyt arolle; kummastuksesta, jonka täällä kaikkialla herätin, tulin selville siitä, ett'ei hän ollut ainoallakaan sanalla puhunut minusta... Ja nyt olin kuitenkin tunkeutunut hänen huoneisiinsa ja katselin arasti sitä maailmaa, missä hän eli ja oleskeli... Kuinka vieraalta ja käsittämättömältä se kaikki näytti!
Muutamat sikäläiset perheet olivat monta vuotta kuleskelleet etelä-Siperiassa, asuneet milloin venäläisissä kylissä, milloin Barnaulin kaupungissa, löytämättä sopivaa asuinpaikkaa. Vihdoin asettuivat he arolle mainitulla alueella, missä oli runsaasti saatavana suolatonta vettä.
Hänen päänsä ulottui puuhaaraan, joka minusta oli milt'ei taivaan tasalla, ja hänen selkänsä esti minut näkemästä alaa arolle, ikäänkuin olisi kiviseinä äkkiarvaamatta kohonnut ulkonaisen maailman ja oman itseni välille. Tämä jättiläinen pötki hämärän tultua tiehensä minkä valkoisen vaatteen edestä hyvänsä, ja sepä minua erittäin huvitti.
Karkeni myös kansa kaikki, kyseli kuninkahalta: "Kuinka on kumarrettava raudan rohkean väkeä?" Tuop' oli Ukri tuhma ukko, iski tapparan tulisen maksahan lähimmän miehen: "Teräs kuulevi terästä, rauta miestä rohkeata!" Kumahutti kuulun kilven, syöksyi aavalle arolle hulmuten hevosen harjan, tulta tupruten kavion, kansa pilvenä perässä, Ukrin heimo ukkosena.
Ja ennätettyäni avaralle arolle, jossa hautakummut kohosivat iltahämärässä, jossa yksinäinen valo kaukaa Dierkhofista loisti ja Spitsin tuttu haukunta kuului, heittäydyin tuskasta itkien jäätyneelle maalle. Minä palasin onnettomana, sortuneena takaisin kotiini. Ja tammet kohosivat yhä korkeammalle edessäni.
"Nyt juuri pitää sinun jäämän minun luokseni. Ilse, eikö tytöllä ole samankaltainen ääni kuin vaimo vainajallanikin? Eikö se ole yhtä hopeanheleä?... Minun luokseni täytyy lapsen jäädä, arolle hän ei enää saa palata, se on selvää!... Mutta Ilse hyvä, kuinka nyt tehdään?... Tämä ei edes ole minun oikea kotini; minä olen itse vieras tässä talossa, määrättömäksi ajaksi... Niin, kuinka nyt tehdään?"
Ovatko kaikki ihmiset tulleet hulluiksi tänä päivänä? Sanokaa ennemminkin, että olen hiukan viisastunut eilisestäni. Hiukan kyllä laihtunut, mutta myös lasillisen lihonnut. Luuletteko minun huolivan tytärtänne? En välitä hänestä enemmän kuin siitä kengästäkään, jonka hevoseni pudotti kaksikymmentä vuotta sitten Debreczinin arolle. Mies, sinä olet juonut lasillisen liikaa kuninkaan onneksi.
Vielä yksi yö, vielä yksi päivä, pieniä juutalaiskaupunkeja, suuria likaisia kyliä, honkametsää, joka ei koskaan näyttänyt loppuvan, jää lakkaamatta jäljelle. Kiitävä vauhti, yksitoikkoinen, tasainen tärinä vaivuttaa vähitellen Hornin tylsämäiseen välinpitämättömyyteen. Toisena päivänä nousee juna ylös arolle.
Tämän ensimmäisen opetuksen jälkeen, joka hänen veljelleen oli annettu ja johonka hän niin mielellään olis tahtonut käydä osalliseksi, poika-raiska tunsi mielensä kovin raskautetuksi. Hänelläpä olikin uusi koetus varalla. Jo seuraavana päivänä hän lähetettiin arolle äitinsä lampaita paimentamaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät