Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Sinun tulee auttaa minua ottamassa alas hänen ruumiinsa, kuiskasi Anna, laskien kätensä hänen käsivarsilleen; se sinun täytyy tehdä, Bruno! Minä!... Mitä sinä tarkoitat? Sinun tulee auttaa minua, saadakseni hänen ruumiinsa mukanani olevaan arkkuun. Sinä hourit! Me kaivamme yhdessä haudan, jonne hänet laskemme, jatkoi Anna, nojautuen lähemmäs Brunoa ja kädellään hyväillen hänen tummaa poskeaan.
Kun vanha isäntä sai loppuun lukunsa, painoi hän kirjan kiinni ja kielekkeet nastoihinsa ja ripusti vaskipuitteiset silmälasinsa naulaan ikkunan keskipuussa. »Saat sinä viedä sen», virkkoi hän sitte. »Eipä häneen lie enää erinäisiä panemisia.» Isäntä itsekin astui Anna Marin jälessä aittaan. Kaatoi nassakasta puteliin eväsviinaa ja pani sen arkkuun. Pihalla seisoi hän hetkisen ja katseli järvelle.
Sellainen on rakkautemme loihtu, että sinä et voi kuolla ilman minua, enkä minä ilman sinua. Näen sinun kuolemasi silmieni edessä samalla kertaa kuin omani. Oi ystävä, ei täyty toivoni saada kuolla sinun sylissäsi, tulla haudatuksi samaan arkkuun. Kuolen yksin, ilman sinua, häviän meren syvyyteen.
Mutta jonkun ajan kuluttua vaimoni sairastui ja kuoli. "Tuskani oli hirveä, sillä en voinut enää päästä pakenemaan. Ystäväni tulivat luokseni lohduttamaan minua, tulipa itse kuningaskin surkuttelemaan kohtaloani. Vaimoni ruumis pantiin arkkuun ja vietiin samalle kalliolle, josta kivi nostettiin kaivon suulta. Ystäväni lausuivat jäähyväisensä minulle ja alkoivat poistua.
"Pistä ensimäinen florinisi vaakakuppiisi eikä Tetzelin arkkuun, naapuri", sanoi muuan ylioppilas nauraen, kun hän kuuli kovat ja vihaiset sanat; "se painaa enemmän jauhojesi kanssa kuin syntiäsi vastaan." Minä jätin heidät jupakkaansa päättämään.
Kaikki nuot ihmiset joiden sielut asuvat kirjoissa ovat kuin aasit jotka ovat kuormatut toisen rikkaudella: se vaan painaa heitä maahan alas. Ihminen ei ole syntynyt toisten ajatuksia keräämään ja arkkuun kätkemään; hän on syntynyt toimimaan. Käy eteenpäin, poikani, rehellisellä sielulla ja jumalanpelvolla sydämessä.
Siinä se virkamies on, kokoo tavaraa; laariin jauhoja saa, markkoja arkkuun viskaa. Sattuis, vaikka liivini sais Myllärin Jauho-Miska. JO TAATTO KIELSI,
Se ei muuta tee kuin kesäkauden kukkiaan hoitaa. Kukka-Kalle. Ville! Elkää siihen sillan arkkuun. Mikä sillan arkku siinä on? Vanhan sillan.
»Enkä», vastasi Jussi ja oli lynkäpäisillään polviensa varassa istuessaan penkillä, etäällä muista. »Tule, ota!» »Enkä.» »Ei tää ole kuin punssia.» »Ka, olkoon.» Erkki ryyppäsi itse puolet ja toisen puolen antoi Katrille, ja kun hän oli saanut tulpan pullolle ja pannut sen ja pikarin arkkuun, laati hän tupakkia uuteen letkavarsipiippuunsa ja poltteli hyvin tyytyväisenä.
Myöskin Helkan kyyneleet vierivät taajaan, ja hän sanoi: Kun olin pieni tyttö, näin nuoremman veljeni pantavan mustaan arkkuun, ja siitä asti olen kammolla ajatellut kuolemaa, mutta Leenan loppu karkoitti minusta tuon pelon, sen tunnen varmaan. Autuaat ovat ne, jotka Herrassa nukkuvat, sanoi rouva Bergendahl.
Päivän Sana
Muut Etsivät