Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Ukko Anström oli vanhennut, hän oli kuin kuoleman kannella käviä, joka tietää kannen kohta puhkeavaan ja nielevän ruumiinsa. Vapisevilla käsin ja horjuvilla jaloin kulki hän Eliaksen edellä. Muinan olivat tavat nykyisiä aivan toisellaiset: ehkä rakkaus aina on ollut ja tästedeskin pysyy yhdenlaisena; vaan Eliaksen kanssa ei niin tiukasti luettu koska morsiamensa oli omassa kodissaan.
Tämä ukko oli Pietarsaaren vanha kauppamies Erikki Anström. Hän mietti Jumalan kummallisia töitä, hän surkutteli isänmaansa surkeaa onnettomuutta ja auringon ensi säteet näkevät kirkkaan kyyneleen ukon silmästä putoavan aavaan mereen. Nyt on sauva katkaistu, sanoi hän Jumala maatansa unhottanut. Uutteruus on Suomalaisten povista kadonnut.
Pastori kyllä puisti päätään, vaan Anström löi kohta Emmasta saadut pahat ajatuksensa tuuleen ja viikko jälkeen oli Emma sairaan vuoteella valvomassa vuorottain Hannan kanssa. Emma oli viikossa voittanut kaikkein sydammet; jokainen rakasti häntä, ja Hanna olisi mennyt kuolemaan edestänsä; sairaskin tytyi häneen samalla mielisuosiolla kuin Hannaan.
Ruoka-aineet olivat loppuneet, kuin vihdoin paatti pääsi satamaan. Kauppamies Anström oli Ruotsista nainut, ja oli miettinyt pakoon lähteissään suoverinsa taloon ottaa turvansa. Mutta tämä suoveri asui Malmarissa, kaukana merimaasta, Ruotsin sisuksessa. Tuskin oli siis päässyt maalle, ennenkuin jo otti pitkittääkseen matkansa, päästäkseen mitä pikemmästi perille. Vaan toisin oli hänelle sallittu.
Elias oli jo täyttänyt 18 vuotta ja Aato, jo yli kahdenkymmenen, oli vuotta ennen saanut nimismies-viran Pietarsaaressa; näitä paitsi oli pakotuumassa monta muuta asukasta kaupungista, joittenka seassa kauppamies Ilström on mainittava, koska hänen toimella paatti, jonka oli pako-väen yli meren vieminen, jo rannalla odotti. Vihdoin tuli Anström ja itku silmin lähtivät nyt rannalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät