United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän suoranaisen ulkomaan kaupan kautta näyttää Ruijan väestö kohonneen jotenkin hyvään varallisuuden tilaan, joka oli yleinen ei ainoastaan porvareissa eli varsinaisissa kauppiaissa, vaan koko väestössä ylimalkaan; sillä nimen omaan mainitaan, että useimmilla talonpojilla oli omat aluksensa.
"Ei", sanoo äiti yksikantaan, mutta ajattelee itsekseen: "olipa se kalliimpaakin kuin kulta. Sehän on kokonaisen pitkän vuoden vaaroilla, työllä ja hiellä vaihdettu monen perheen leipä... Varmaankin ovat niiden kotilaiset viime yönä hartaasti rukoilleet ... ja Jumala on aina armollinen... Hän armahtaa pelkääväisiänsä." Aluksensa vaurioita tutkimaan saapuu viimein jahdin omakin väestö.
Auringon laskiessa Martin Alonzo nousi aluksensa peräosaan ja suuresti riemuiten huusi amiraalille: »Hyviä uutisia! maata! maata!» Ja kun amiraali kuuli hänen sanovan sen tosissaan, hän huusi hänelle, että hänen pitäisi polvillaan kiittää Herraa, jolloin Martin Alonzo miehistöineen lauloi: »Kunnia olkoon Jumalalle korkeudessa!» Samoin teki amiraalin laivaväki, ja kaikki Niñan miehet nousivat mastopuihin ja köysistöön, ja kaikki vahvistivat, että se oli maata.
Sillä kun hänen väkensä alkoi tappelussa jäädä tappiolle, niin hän nostatti aluksensa ankkurin ja läksi pakenemaan järveä myöten niin kiiruusti kuin purjein ja airoin voi joutua. Kauas, kulkein tuulta myöten, Miekkain melske häviää; Sota kauhuillensa poistuu, Haavat, surma yksin jää. Penrose.
Näille jouduttuansa vajosi hän vähitellen surkeimpaan kurjuuteen ja joutui eräänä yönä, kun hän Hyde Parkin puistolammikosta yritti anastamaan joutsenen, poliisin valtaan ja vankilaan. Vankeusrangaistuksen kärsittyänsä huomasi hän vapaan Englannin menettäneen kaiken viehätyksensä, jonka vuoksi pudisti Albionin tomun jaloistansa, suunnaten haaksirikkoisen aluksensa takaisin lähtövalkamoille s.o.
Kaksi päivää ja kaksi yötä anniskeli hollantilainen kauppalaiva suolojaan pirkkiöläisille. Kauppa olisi ollut hollantilaisille hyvinkin edullinen, ellei köyhyys olisi ollut niin suuri. Heidän aluksensa sisältö oli laadultaan aivan erikoinen.
Amiraali ei kuitenkaan rohjennut kohottaa yhtään purjetta päästäkseen näistä riehuvista, toistensa päälle syöksyvistä aalloista, jotka uhkasivat niellä hänen aluksensa; tässä elementtien myllerryksessä hänen onnistui kuudessa tunnissa päästä seitsemän ja puoli meripenikulmaa eteenpäin. Vaarojen ahdistaessa amiraali teki hurskaan lupauksen.
He huomasivat, että kuninkaalla oli seuranaan enemmän kuin kaksisataa miestä, joista neljä toi häntä kantotuolissa; hän oli vielä nuori, kuten jo tuli huomautetuksi. Amiraalin syödessä puolista aluksensa peräkorokkeella tuli kuningas hänen luokseen kaikkine miehineen.»
Delphinin kapteini tunsi tämän lahden kaikki salaisuudet, sen salakarit, sen syvyyden pako- ja nousuvedellä. Hän taisi siis täydellä varmuudella ohjata aluksensa, niin pian kuin kerta oli laskenut johonkin näistä ahtaista salmista. Mutta kuinka päästä niihin, siinäpä juuri temppu. Tämä liikehtiminen vaati tavatonta merimiehen kokemusta ja tarkan tiedon Delphinin omaisuuksista.
Kymmenen päivän perästä tulivatkin hänen aluksensa maaliskuun 3 p:nä 1541 "suurelle vedelle". Se oli Maranon-joki, jonka muuan espanjalainen samanniminen sotamies kuusi vuotta sitä ennen harharetkillään Panamasta Peruun oli nähnyt sen yläjuoksussa ja antanut sille nimensä. Orellana nyt saavutti joen noin 200 suom. penikulmaa sen lähteistä ja 400 sen suusta.