Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Sinä siis tiedät, että sen ovet ovat yölläkin aina auki, ettei talonväen tarvitse nousta yöllä saapuneita rahtilaisia sisään päästämään, kun ne tulevat hevosiansa syöttämään. Itse saa jokainen tulla, yöpyä ja mennä. Oli jo myöhäinen ilta, kun pojat ajoivat talon pihaan. Talon väki nukkui. Pojat työntyivät tupaan kenenkään kuulematta.
Ja nuo kotikaupunkiin palanneet meripojat, jotka vuotta kolme- ja neljäkymmentä olivat kierrellet ympäri maailmaa, ostivat säästöillään rihkamaa ja maalaistavaraa, avasivat pienen kauppapuodin, jossa heidän vaimonsa möivät rautanauloja ja suoloja ja karttuunia sillävälin kuin he itse ajoivat tavarakuormaansa markkinoilta markkinoille ja vaihtoivat rihkamansa voihin ja metsän riistaan.
Sitoi ohjaksenperät häkin nurkkaan ja jäi astua juppasemaan kuorman jälkeen. Maantielle tultua kuului takaapäin aisakellon helinä. Kohta alkoi erottaa kulkusiakin. Olivat kai matkustajia ja ajoivat aika vauhtia. Lähemmäksi tultua kävi Liinaharja rauhattomaksi ja yritti puhaltautua juoksuun, mutta kuorma oli raskas ja keli kireä.
Ensiksikin uskottiin järkähtämättömästi, ettei ihmiskunta voinut pysyä pystyssä eikä päästä eteenpäin muutoin kuin siten, että joukko veti vaunuja, joissa muutamat harvat ajoivat. Uskottiinpa vielä lisäksi, ettei valjaita, vaunuja, teitä eikä työjakoa voi tuntuvammin korjatakkaan. Aina ne olivat olleet samanlaisia kuin nyt, ja sellaisina ne tulevat aina pysymäänkin.
Lauri katseli oven ra'osta kuinka Harttu ja Liisa aika vauhtia ajoivat eteenpäin, Hartun yhä lauluansa laulellessa, ja kuinka hän avatulla veräjällä, joka vei pellolle, seisahdutti hevosen. Siinä nousi Liisa re'estä ja jatkoi matkaansa myllykylään päin, mutta Harttu ajoi kuormansa lumen peittämälle pellolle.
Hiljaa! kuiskasi Bertel, minä kuulin ritinää pensaikosta. Ratsastajat ajoivat vähän matkaa syrjään ja kyyristyivät hevostensa selkään sanaakaan hiiskumatta. Toisella puolen tietä kuului askelia ja katkeavien oksien ritinää. Niiden täytyy olla täällä neljännestunnin kuluttua, sanoi joku ääni Baijerin murteella. Montako niitä on? Kolmekymmentä ratsumiestä ja toistakymmentä kuormahevosta.
Vaikka isä, äiti ja tytär olivat niin eriluontoiset, oli heillä kaikilla kumminkin semmoinen ominaisuus, että he hirmuisesti kadehtivat muita ihmisiä, ja sentähden sekausivat he niinkuin rapakko rattaasen ihmisien joka asiaan, mikä vaan oli heidän ulottuvissaan, ja niissä ajoivat he asiaansa niin kavalasti ja pirullisesti, kun vaan voivat, sillä heillä ei ollut omaatuntoa ollenkaan.
Vastaantulijoista ajoivat toiset rattailla, toiset reellä. Umpinaisessa kuomireessä ei minulla toki kylmä ollut. Haluaisiko äiti aluksi teetä? Kiitos, lapseni, ei näin myöhään. Se veisi minulta unen.
Tietysti se herätti suurta huomiota, kun tuli pappilaan vieraita ... ja vielä suurempaa, kun ne ajoivat vaunuilla ja kahdella hevosella. Herra ja rouva istuivat vaunujen perässä ja vastapäätä heitä pieni tyttö, jolla oli hattu päässä ja hatussa ja käsissä kukkia.
He asettivat järjestyneet ja mieslukuiset rivinsä hyökkääviä vastaan, pysähdyttivät heidät ja ajoivat heidät tappiolla takaisin. Turhaan koetti herttua viedä apua Nördlingeniin. Turhaan ajoi hän Gallasta edellään. Yhä uusia vihollisia asettui hänen tielleen ja kroaatit ryöstivät kuormastoa hänen selkänsä takana. Nyt oli päivä jo ehtinyt puoleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät