United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !


Eikö hän ollut se, joka kyhäsi Vermlannin talonpoikain valitukset tehtaanisäntien mielivaltaisista toimenpiteistä, pistäen niihin muutamia salaviittauksia rajattoman kuningasvallan eduksi? jatkoi kreivi. Valitettavasti se oli hän, vastasi taas sihteeri, yrittäen kääntää purjetta tuulen mukaan. Hän saakoon viran, vastasi kreivi yhtä lyhyesti.

Ei hän ollut kauan siellä istunut, kun odottamaton melu syntyi kartanolla. Peläten kuninkaan kenties olevan pahoinkin sairaana, riensi Bertelsköld ulos kysymään, mitä hälinä merkitsi. Mutta syy oli kokonaan toinen. Eräs pienoinen, nokkela ukko, kuuluisa noita Vermlannin suomalaismetsistä, oli sattunut olemaan saapuvilla ja kuullut kuninkaan sairaudesta.

Dalbyn pitäjä, joka on Vermlannin pohjoisin, oli ollut asuttuna ammoisista ajoista asti. Sen kirkkoa pidetään Vermlannin vanhimpiin kuuluvana ja se kilpailee vanhuudessa Gillbergin ja Edan kirkkojen kanssa. Asukkaat olivat voimakasta, kookasta väkeä, ja sama ominaisuus on säilynyt näihin aikoihin asti.

Myöskin tiedetään, että turvemökkejä tehtiin ennen muita rakennuksia, ja päättäen siitä, että Vermlannin ja Taalain metsissä vielä näkyy huoneiden ympäryskiviä, suomalaiset lienevät sangen yleisesti käyttäneet vielä tavallista pirttiasumusta, jota ruotsalaiset nimittivät störhus.

Se olisi luultavasti saanut vaeltaa samaa tietä kuin monet vertaisensa, ellei runojen joukossa olisi ollut pöllömäinen positiivirenkutus »mister Johanssonista». Tämä kirjoitettiin ennen joulua 1893. Sen jälkeen kun tämä kirjoitettiin, on Fröding julkaissut uuden runokokoelman "Nya Dikter" ja juttukokoelman "Räggler å Paschaser" Vermlannin murteella.

Luulen kuitenkin, että pidän enemmän Norrlannista ja toivon suurimmasti saavani täällä sekä elää että kuolla, niinkuin sanat kuuluvat tuossa tutussa Vermlannin laulussa samasta maakuunasta". "Sen kyllä uskon", lausui lukkari itserakkaalla katsannolla, ottaen vieläkin vahvistavan hypyllisen nuuskaa; mutta nuo kaksi nuorta katsoivat toisiinsa ja heleä punastus nousi heidän kasvoillensa.

Sitä paitsi asetti sattuma niin, että jouduin toimimaan aivan suomalaismetsien keskuspaikan läheisyyteen ja metsästäjänä sekä hartaana suomalaisten ystävänä olen monena vuonna samonnut Vermlannin ja Taalain suomalaismetsät ristiin rastiin, ja monta sataa suomalaista on tukinuitossa Vermlannissa sekä metsänhakkuutöissä Taalain maakunnassa ollut työssä minun johdossani.

Niinpä määräsi Vermlannin maaherra G. Soop, etteivät suomalaiset 40 markan sakon uhalla saa myydä polttamiansa sysiä sinne missä he saivat parhaan hinnan tai mihin oli lyhyin matka, vaan heidän oli kuljetettava sydet erikseen määrättyihin tehtaisiin, missä heidän täytyi tyytyä siihen hintaan, jonka tehtaanomistaja määräsi; siihen aikaan se oli 16 äyriä parmaalta eli kaksi penninkiä tynnyriltä.

Jo mainitun vuosisadan alussa, ellei jo aikaisemmin, näyttää se siirtymys tapahtuneen, joka on perustanut Suomalaisen väestön Vermlannin ja Norjan metsämaissa sekä muutamissa muissa Ruotsin maakunnissa.

Tietysti tällaiset pirtit olivat lämpimämmät ja mukavammat kuin kotarakennukset, ja kun valkea paloi tasaisesti ja kauan, ei sen hoidossa ollut suurta vaivaa. Tällaisia pirttejä tavataan kaikkialla metsissä ja niitä käyttävät yleensä tukinhakkaajat, ainakin Vermlannin ja Taalain metsissä.