United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !


Hän sanoi seitsemän kertaa lähettäneensä Tiinan Ränniä kohden häntä hakemaan. Itse oli hän "Sokurin" kanssa monta kertaa käynyt kirkolle asti häntä vastaan, mutta turhaan. Sitten oli hän ikkunasta pitänyt vahtia eikä vieläkään sanonut ymmärtävänsä, mitenkä hän oli päässyt kamariin asti ilman hänen huomaamattansa.

Kuulin vielä Jaakon vaativan itselleen kahvia ei kahvin vuoksi, vaan vehnäsen ja sokurin sekä sitte kääntävän puheen joulukuuseen ja omeniin y.m. siihen kuuluviin makeisiin. Nyt se diplomaatin alku siellä vakuutti olevansa "äidin poika" aina jouluun asti, koska isä on niin ruma ja äiti kaunis muka! Kaikkipa tässä jo osaavatkin naisten heikkoon kohtaan!

»Minä en ole vielä koskaan tsajua juonut sokurin kanssa», vakuutti eräs piirusilmäinen nuori mies. »Ennen paimenessa ollessa teimme kyllä 'saun'akan hau'emarjakukan' lehdistä tsajua.» »Teittekö tsajuakysyi nauraen »polavoi», joka juuri tsajua oli siihen pöytään tuonut.

Tädeiltään sai hän aina huonoimman joululahjan, "sillä", arvelivat he, "hän on niin tuhma, että tyytyy mihinkä hyvänsä". "No, sinuapa on aika tuhma-jussi", sanoi naapurin emäntä, kun oli kerran lähettänyt hänet ostamaan sokuria, ja Jaakko oli pannut sokurin märälle kivelle, kiiruhtain auttamaan erästä pientä tyttöä, joka oli pudonnut ojaan.

Tauti on tawallisesti niin kewiä, ettei tarwitse kun hywää korjuuta, pimiänwoittawaa huonetta, haaliaa juotawaa öitä wasten ja wilusta warjelemista, liiatenki paranemisen aikana ja perästä. Yskän rasittaessa annetaan munanruskiasta sokurin eli hunajan kanssa tehtyä liewittäwää mehua haalianlämpöisen wierteen eli mallaskeiton seassa.

Melkein yhtä paljon kuin maanviljelykseen on Argentinassa kiinnitetty huomiota hedelmä- ja viininviljelykseenkin, ja kaikkein pohjoisimmissa seuduissa myöskin sokurin ja pumpulin viljelykseen. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, kaikkialla maassa menestyy joukko erilaisia hedelmäpuita.

Vaikka minusta tuntui vastenmieliseltä houkutella tätä paljastamaan jotakin, jota hän ei ollut valmis itse-altansa paljastamaan, olisin nyt käynyt hänen kimppuunsa, jollen olisi nähnyt niitä kummallisia toimia, joihin hän oli ryhtynyt ja joista etevimmät olivat ne, että hän pisti sitrunan-kuoret kattilaan, pani sokurin niistinlautaselle, vuodatti rommin tyhjään ruukkuun ja aivan varmana asian menestyksestä koetti kaataa kiehuvaa vettä kynttilänjalasta.

Syytä tutkiessa, havaittiin että hänen vuoteensa oli siinä kohden märäksi kastunut, missä hengitys oli koskenut sänky-vaatteisin. Hänelle annettiin kohta soveliaita lääkkeitä, nimittäin kasvu-soppaa, sitroni-nestettä sokurin kanssa, ätikkäistä sallatia, karvikka-hilloa, urpuviinaa, j.n.e.

Minä en ole koskaan nähnyt ketään, joka semmoisella mielihyvällä olisi puuhannut keskellä sitruunin-kuorten ja sokurin suloista hajua, palavan rommin lemua ja kiehuvan veden höyryä, kuin Mr. Micawber tänä iltana.

Ja nyt tahdon puhua talon lellilapsesta, nuorimmasta, kauniimmasta, niinsanotusta «Tipsukasta», hänestä joka joka päivä valkoisilla kätösillään panee sokurin isän ja äidin kuppeihin, kahvi ei muuten maistuisi, hänestä, jonka pientä vuodetta ei vielä ole muutettu hänen vanhempiensa huoneesta, hänestä, joka aina aamusin hiipii heidän vuoteesensa, laskee kultakiharaisen päähyensä isänsä käsivarrelle ja nukkuu siihen uudestaan.