United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän ajattelee kauhulla sitä tuskaa, mitä hänen täytyy rakastetulle äidille tuottaa jättämällä kirkko; hän pelkää raastavansa rikki hänen sydämensä... Tällä välin on aika tehnyt ratkaisun lopultakin välttämättömäksi. Kaksivuotinen kurssi Saint-Sulpicessa on lopussa. Renan on kaiken aikaa kieltäytynyt ottamasta vastaan niitä alkuasteen kirkollisia arvoja, joihin häntä on kehoitettu. Tuli kesä 1845.
Muistuu mieleen »keisarin uudet vaatteet» ... Vastakkainen leiri näkee tässä epäilyssä, tässä hiljaisessa hymyssä, törkeää rienausta. Mutta oikeastaan Renan on »skeptikko» vain siksi, että hän niin mielellään tutkistelee asioita, joihin ei ajatuksemme anna mitään lopullista vastausta, joihin nähden vapaasti liikkuva pro et contra on ylin viisaus.
Ketä meitä oli, sitä en enää muista, muistan vaan että Taine ja Renan olivat läsnä. S:t Gratien'en linnan hienosti sivistynyt hallitsijatar halusi mielellään nähdä ympärillään kirjallisuuden ja tieteen suuria henkilöitä. Keskustelu oli hyvin vilkasta, ja minä muistan, että nerokas ja sukkela Renan puhui parhaastansa koko ajan.
Se oli filosofian opettaja Gottofrey, joka eräänä iltana, kun Renan oli antanut tavallista suuremman vapauden heräävälle järjelleen, lausui hänelle nuo painavat sanat: »Te ette ole kristitty!» Renanissa ne herättivät tavattoman järkytyksen, mutta johtajan rauhoittelu, kun hän tälle kertoi tapauksen, esti sen saamasta aikaan sen suurempaa vaikutusta...
He ovat sen voiman elävä ilmaus, joka pakoittaa elämää joka askeleella kohoamaan ylemmäs, ojentumaan kohti säteilevää loppumäärää. Renan ei siis itselleen hyväksy nimitystä ateisti. Mutta onko tämä »Jumala» olemassa? Ainakin se on kerran oleva, kun koko maailma on organisoitu ja lopullinen korkeampi yhteys on saavutettu.
On tuleva aika, jolloin luonnontieteetkin muuttuvat historiallisiksi. »Muistelmissaan» valittaa Renan eräässä kohden sitä, että hän joutui harrastamaan historiallisia tieteitä, »noita vähäisiä arveluun perustuvia tieteitä, joista sadan vuoden perästä ei välitetä». Renan uskoo että jos hän olisi antautunut luonnontieteisiin, olisi hän johtunut useampiin Darwinin tuloksista, jotka hän väittää 1845:n tienoissa edeltäpäin aavistaneensa.
Kahden kuukauden ajan hän tunnusti itsensä protestantiksi; hän ei voinut yhdellä iskulla kokonaan irtaantua siitä kristillisestä traditiosta, johon hän hengeltään kuului. Mutta kirkostaan hänen täytyi erota... Renan jätti katoolisen kirkon helman samanlaisella kaipauksella kuin rakastaja rakastettunsa sylin.
Oikea euroopalainen henki on se, joka uskaltaa sanoa itselleen, että työ, jolle on uhrannut elämänsä, kenties on turhuus. Aristokraatiseen hengenkulttuuriin sisältyy pisara skeptillisyyttä, joka saattaa omasta oivallisuudestaan sanoa: »Hyve, sinä et ole muuta kuin sana!» Nuoruudessaan Renan perusti idealistisen hypoteesin etupäässä siveellisen tietoisuuden tosiseikkaan.
Mutta Renan ei voinut olla tunnustamatta, että se elämäntaso, johonka hän opettajissaan oli tutustunut, oli suunnattoman paljon korkeampi kuin hänen nykyisen ympäristönsä. Elävästi tunsi hän, ettei hänestä koskaan tulisi »maallikkoa», että hän pysyisi hengen miehenä edelleenkin.
Ja tulos oli se, että hän näki kirkonopin paikkansapitämättömyyden niin ehdottomalla varmuudella, että hän olisi saattanut antaa sen pantiksi elämänsä. Mutta tämän tuloksen käytännölliset johtopäätökset panivat hänen luonteensa kovalle koetukselle. Kasvatus, jonka Renan oli saanut, tähtäsi kokonaan kirkolliselle uralle.