United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun välisti iltaisin katsoin ylös kirjoituksestani ja näin hänen istuvan vastapäätä itseäni, nojausin taaksepäin tuolissani ja ajattelin, kuinka kummallista oli, että täällä olimme yksinään toistemme kanssa, vieläpä niinkuin asia olisi ollut aivan luonnollinen ei kenenkään huolena enää koko kihlauksemme romanssi pistettynä hyllylle ruostumaan ei ketään huvitettavana enää, paitsi meitä itseä paitsi meitä itseä elinkaudeksi.
Emme enää puhuneet kumpaisenkin asioista, sillä vierasten läsnäolo näkyi Stefania vaivaavan. Hän kertoi meille monta seikkaa ja tapahtumaa Australian elämästä, ja aika kului kuin unessa siksikuin hän katsoi kelloansa ja sanoi, että hänen tuli mennä. Nojausin hetkeksi häneen ja pidin kiinni hänestä; eron-hetki oli vaikea.
Teaatterin nurkkaan he pysähtyivät hetkeksi, näyttivät neuvottelevan minuutin ajan ja jatkoivat sitten taas entiselleen matkaansa puiston poikki viistoon ylöspäin. Puistossa teaatterin alla näin raidan siimeksessä joutilaan istuimen, poikkesin sinne lepäämään. En viitsinyt kotiini taivaltaa, tunnin, parin perästä kun taas oli työpaikkaan lähtö. Nojausin mukavasti selkäkenoon, sytytin paperossin.
Ennenkuin matkaani pitkitin kävi ilma kolkommaksi ja muutamia pilviä kohosi pohjoisessa kukkulan takana. Ainoastaan hyvin hiljaa voin kulkea, sillä hengitykseni kävi ahtaaksi ja ruumiini vapisi levottomuudesta. Pitkältä tuntui minusta matka veräjälle, josta voin nähdä kotini; se oli vähäisessä notkossa eikä siis kauas näkynyt. Saavuin veräjälle ja nojausin sitä vastaan.
Siellä oli tukehduttavan kuuma, ja ilma karboolilla ja savustuksilla täytetty. Tunsin itseni hyvin pahoinvoivaksi, nojausin nurkkaani ja suljin silmäni. Juna läksi liikkeelle. Yksi lääkäreistä kääntyi ystävällisesti puoleeni: Luulen, että olette itse sairas, tehän näytätte niin kalpealta ja voimattomalta. Katsoin ylös. Puhuja oli viehättävä-kasvuinen nuori mies.
Unohtaen melkein kaiken äskeisen kiukkuni ja väsymykseni, levosta nauttien nojausin penkin selkämystään. Hetken siinä istuttuani silmäni lienevät sillävälin painuneet kiinni näin erään työtoverini Esa Korven, iloisena kuin miljoonan omistajan, tulevan kadun vastaiselta puolelta puistoon päin. Hetkisen kuluttua olikin hän penkkini luona ja hyvänpäivän sanottuaan istahti siihen viereeni.
Teet minulle hyvän työn, täti, jos menet vähäksi aikaa sivuhuoneeseen koetan nukahtaa hiukkasen olen niin väsynyt. Hyvä ystäväni, jätän sinut rauhaan. Tässä pöydällä vieressäsi on soittokello, jos minua tarvitaan. Joko kirjeenkantaja on käynyt täällä? Ei. Ei ole vielä postin aika. Kun hän tulee, niin herätä minut. Nojausin tuolin selkää vastaan ja suljin silmäni. Täti läksi hiljaa huoneesta.