United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos isällämme vaan olisi ollut parempi onni, ei Fritz'in olisi tarvinnut mennä Erfurtin munkkien laitokseen, jossa hänen omatuntonsa kävi niin araksi; jos ei vaan äiti olisi ollut niin jumalinen ja opettanut meitä kunnioittamaan täti Agnesia niin paljon enemmän kuin häntä itseä, Fritz ehkä ei olisi koskaan ajatellut luostari-elämää; jos minä olisin ollut jumalisempi, hän olisi varmaan luottanut enemmän minuun, ja minä olisin kenties saanut hänet odottamaan ainakin muutamia vuosia, ennenkuin hän otti tämän palauttamattoman askeleen.
Fritz'in tappama karhu piti huolta juhlan kustannuksista. Lihasoppa, soppaliha, paisti, tuhassa paistetut käpälät, kaikki oli oivallista, hyvän ruokahalun höystämänä, jota Vallisilainen pöytäviini vielä kiihoitti. Heti aterian perästä isäntä valmisti vuoteet. Jokainen kömpi oitis itselleen määrättyyn soppeen, joka oli täytetty heinillä ja oljilla.
Kuinka vähäinen sentään se tyhjä paikka on, jonka ihmiset jättävät jälkeensä, kun ovat poissa, oli se paikka kuinka suuri hyvänsä, jonka he näyttivät täyttävän, kun olivat läsnä paitsi kahdessa, kolmessa sydämessä! Minä huomaan tämän Fritz'in suhteen. Minusta näytti siltä, kuin meidän pikkuinen mailmamme varmaan luhistuisi kokoon, kun hän, sen pääpylväs, temmattiin pois.
Joku hämärä, levottoman vihan nostama aavistus oli runoilijalle sanonut, että Campobasso kenties olisi Fritz'in kostaja, ja oitis, huolimatta sen enempää sitä miettiä, hän oli antanut Ludovikin vahvistaman suojeluskirjeen Troussecaille'lle ja lähettänyt hänen Campobasso'n luo. Vähän aikaa jälkeenpäin, eräs lääkäri tutki ja sitoi haavan.
Sitten, ilman häiriötä, aivan säännöllisesti ryhdyttiin arvostelemaan ja tasaamaan saalista, joka oli loistavin, mitä milloinkaan oli nähty. Villon etsi veli Starck'ia. Hän saattoi hänen Fritz'in luo, ja sanoi: "Kenties on jotain toivoa hänen pelastumisestansa. Minä uskon hänet teidän haltuunne, ja lähden." "Lyon'iinko?" "Niin, kuningas Ludovik odottaa uutisia ... ja hyviä.
Syvän hiljaisuuden keskeltä ääni hänelle vastasi: "Ne ovat nuo kukistamattomat, voittamattomat ylä-maasta ... ne samat, jotka niin monta kertaa ovat ajaneet pakoon Itävaltalaiset ... ne ovat Morgarten'in ja Sempach'in sankarit!" Tämä heikko, mutta kimeä ääni, kuin kuolevan ihmisen, tämä ääni, joka näytti tulevan taivaasta tai nousevan maasta, oli Fritz'in ääni.
Muutamina päivinä hän ei ollenkaan koskenut mihinkään kaavaansa; mutta nyt hän jälleen on palannut entisten kirjojensa ja työkalujensa pariin ja sanoo meille, että Fritz'in horoskopissa oli jotakin, jonka johdosta olisi sopinut odottaa tätä, jahka hän vaan olisi ymmärtänyt sen hiukkaa ennen.