United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Puolenpäivän aikaan pojat palasivat nuotiopaikalleen hyvillä mielin, kun heillä oli sekä kaloja että lintuja. Kun he olivat syöneet, alkoi Antti taas puhua ja tuumi, että Eerik-herralle oli ihan varmaan tapahtunut jotakin, ja jollei tämä palaisi heidän luokseen ennen huomisaamua, ei Antti huolisi odottaa kauempaa, vaan palaisi Grönborgin satamaan laivaston luo, ja nyt hän rupesi levolle.
Niitä ei voitu ottaa mukaan, ja pojat seisoivat ääneti asiaa aprikoiden. Antti virkkoi viimein: "Eerik-herralle emme voi koskaan viedä näitä tavaroita takaisin, ja mitäpä hyötyä olisi niiden jättämisestä tänne? Ota sinä, Pekka, joka paremmin osaat ampua, hänen pyssynsä; se on kymmentä vertaa parempi kuin meidän pyssymme, ja laatikon me avaamme nähdäksemme, mitä siinä on."
Kaikki ne suuntasivat matkansa kauemmaksi länteen, lähemmäksi mannermaata, ja tumman, totisen metsän taakse vaipui viimein aurinkokin kauas länteen, näkymättömiin. Miten oli käynyt Eerik-herralle? Sitä kysymystä pojat olivat toisenkin kerran aprikoineet. He olivat toivoneet herransa saapuvan valoisan ja lauhkean kesäyön kuluessa, mutta niin ei tapahtunut.
Tällaisen muutoksen jälkeen nuorukaiset olisivat tunteneet itsensä tyytyväisiksi, jollei halu päästä omaisten luo ja metsäelämään olisi ollut niin suuri; sillä vaikka he olivatkin kiitollisia Eerik-herralle tämän hyväntahtoisuudesta, heillä oli kuitenkin aina mielessä päästä Ruotsin puolelle ja omaisten seuraan.