United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun maaliskuussa 1907 eräs venäläinen laivasto-osasto laski Portsmouthin satamaan, niin se otettiin vastaan tavattomilla kunnianosoituksilla. Toista duumaa pyydettiin lähettämään Englantiin lähetyskuntaa vaihtamaan mielipiteitä brittiläisten parlamentinjäsenten kanssa.
Ikkunoista he näkivät välkähtäviä pistimiä ja pääsisäänkäytävissä tsaarin käskykirjeen: edustajien kykenemättömyys luovaan työhön, heidän valtuuksiensa ylittäminen ja laiton kehoitus kansalle olivat pakottaneet hänet hajoittamaan duuman. "Mutta järkähtämätön oli hänen tahtonsa pysyttää voimassaan duumaa koskeva laki."
Maatalousministeri Rittich, muuan venäläistynyt saksalainen, pyysi isänmaalliseen sävyyn duumaa unohtamaan vihan ja rakkaudesta uhattuun isänmaahan yksimielisesti kannattamaan hallitusta, joka rehellisesti ponnisteli varustaakseen kaupungit kaikilla välttämättömillä elintarpeilla.
Kuohuksissaan vastasi heille kadetti Shingarjov ja alkoi itkeä. Toisetkin edustajat nyyhkyttivät. Tsheidse ja Kerenski vaativat duumaa kääntymään kansan puoleen ja kehoittamaan sitä nousemaan kapinaan hallitusta vastaan. Mutta kansaneduskunnan enemmistö vastusti vielä jyrkästi vallankumouksellista menettelyä.
Kerenski, joka edustajana 28 p. helmikuuta oli kehoittanut duumaa heti tekemään rauhan Saksan kanssa, joka vielä 19 p. huhtikuuta oikeusministerinä oli pontevasti suosittanut sopimusvaltojen sanomalehtien edustajille luopumista kaikesta valloituspolitiikasta, matkusteli nyt sotaministerinä rintamalla, saarnaten hyökkäyssotaa Saksaa vastaan.
Vanha semstvotaistelija Roditshev, joka intohimoisella puhetavallaan osasi joukkokokouksiin siirtää oman, kallionlujan uskonsa ennustustensa totuuteen, meni niin pitkälle, että rohkeni vannoa, että "duumaa ei voitaisi hajoittaa, ennenkuin se oli päättänyt työnsä".
Suomalaiset pyysivät ulkomailta oikeustaistelunsa siveellistä kannattamista. Saksalaiset professorit panivat tapahtuneen oikeudenloukkauksen johdosta vastalauseensa duumaa ja valtakunnanneuvostoa vastaan. Saman teki 120 Ranskan senaattoria ja 239 edustajakamarin jäsentä, mutta sikäläinen sanomalehdistö tappoi osaksi tämän asian äänettömyydellä. Venäjän lehdet eivät saaneet siitä mitään mainita.
He jäivät toivomaan toista duumaa, joka voisi toteuttaa talonpoikaisen maaihanteen. Kun kansan suuri enemmistö oli näin tylsää, niin täytyi vallankumouksellisten puolueiden kapinahankkeiden ja valtiollisten hirmutekojen, huolimatta kiihkoisen alttiista uhrautuvaisuudesta, jäädä tuloksettomiksi.
Kaupan ja teollisuuden edustajien kongressin muodossa he kutsuivat kokoon eräänlaisen parlamentin, joka 8 p. kesäkuuta noin 5,000 jäsenen suuruisena kokoutui Pietarissa. Jo kolmantena päivänä poliisi hajoitti sen, sillä liian myrskyisesti se oli vaatinut duumaa heti kutsuttavaksi kokoon isänmaan pelastamiseksi "raa'asta" vihollisesta ja "kykenemättömästä" hallituksesta. Kesäkuun 15 p.
Sisäministeriksi tuli siihenastinen valtakunnan hevossiitoslaitoksen johtaja Shtsherbatov, hyvää tarkoittava mies ja hevoshoidon etevä tuntija. Mutta sillä olkoonkin, arveli Goremykin, myöntyväisyyden mitta täysi. Duumaa ei kutsuttaisi kokoon ennen määräaikaa, 15 päivää marraskuuta.