United States or Maldives ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vain nimeksi Pietarin vanhat kaartinrykmentit olivat olemassa, todellisuudessa ne olivat nostokasten muodostamia varapataljoonia. Kello 1 päivällä volhynialaiset punaisten lippujen liehuessa ja soiton kaikuessa marssivat Taurian palatsin edustalle. Tsheidse ja Kerenski juoksevat ilosta säteillen heitä vastaan ja tervehtivät heitä. Rodsjanko ja blokin enemmistö horjuu.
Todellista petosta oikeudenkäyntikuulustelut eivät olleet voineet todeta, mutta kylläkin paljastaa, että tsaarillinen hallitus oli tahtonut ja jo kauan valmistanut hyökkäyssotaa Saksaa vastaan. Pietarin Aleksanterin-teatterissa, joka ylhäältä alas asti oli koristettu punaisin lipuin, Tsheidse 27 p. syyskuuta avasi kansanvaltaisen konferenssin.
Pietarissa molempien toimeenpanevien komiteain väliset keskustelut 14 p. vielä jatkuivat. Mutta Tsheidse ja Kerenski anastivat itselleen jo käskijävallan armeijaan ja sanomalehdistöön nähden.
Hän toivoi Englannin lähettilään tarttuvan asiaan, mutta Tsheidse oli voimakkaampi. Kadetit antoivat johtajansa kukistua. Ylpeästi Miljukov hylkäsi neuvoston hänelle tarjoaman kansanvalistusministerin toimen ja erosi ministeristöstä. Hänen mukanaan myös Gutshkov, koska hän oli epätoivoinen Venäjän pelastumisesta. Muut kabinetin jäsenet jäivät toimiinsa.
Grusialaiset Tsheidse ja Ramshivili ilmestyivät sinne, kuuntelivat venäläisten ministerien selityksiä ja anteeksipyyntöjä ja käskivät Miljukovia selityksen muodossa peruuttamaan noottinsa 1 p:ltä toukokuuta. Se tapahtui 4 p. toukokuuta, ja aseelliset työmiehet palasivat tehtaisiinsa.
Trudovikkien ja sosiaalidemokraattien liittoutuneiden ryhmien johtajat olivat vierasheimoisia, grusialaiset Tsheidse ja Gegetshkori, lättiläinen Preedkaln ja liettualainen Bulat. Puolalaisen kolon puheenjohtaja oli Varsovan edustaja, R. Dmovski, viisas ja kylmä laskija ja samalla intohimoinen juutalais- ja saksalaisvihaaja.
Tsheidse lähetti heti asiamiehiä luotettavan miehistön ja konekiväärien kanssa Tsarskoje Selohon estämään tsaarin vapaaksi laskemista. Kahden hallituksen tarkasti vartioimana ja ankarasti kohdeltuna tsaarillinen perhe vietti neljä raskasta kuukautta Tsarskoje Selon keisarillisessa linnassa. Elokuun 13 p. se Kerenskin toimesta karkoitettiin Siperiaan Tobolskin kaupunkiin.
Kun venäläisen sosiaalidemokratian perustaja, menshevikki Plehanov, 13 p. huhtikuuta Genevestä palasi vapautettuun isänmaahansa, niin hänet kyllä riemuiten otettiin hallitukseen, mutta hän ei siinä saanut toivomaansa esimiehen paikkaa, jota grusialainen Tsheidse ei tahtonut hänelle luovuttaa.
Pettyneinä Leninin tappion johdosta valtiopäivät 24 p. heinäkuuta lähettivät kaksi valtuutettua neuvostohallituksen puheille, pyytäen sen tunnustamista. Tsheidse tahallaan viivytteli vastausta, jonka antamisen hän jätti Kerenskille. Heinäkuun 31 p. ministeripresidentti antoi julistuksen suomalaista separatismia vastaan.
Sitä vastaan neuvostohallitus pani vastalauseensa ja vaati, että ulkoministeri Miljukov heti oli erotettava. Kun se kiellettiin, niin Tsheidse kutsui avuksi työläispataljoonat. Toukokuun 3 p:nä ne hyökkäsivät kaupungille, saarsivat Marian-palatsiin kokoutuneet ministerit sinne ja osoittivat huutaen, häväisten ja ampuen kaduilla mieltänsä maailmanrauhan hyväksi.