Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Renvall kyllä myönsi oikeaksi sen, että niin ääntiörikkaassa kielessä kuin suomi alituiseen uusiintuvat pitkien ääntiöiden kaksoismerkit olivat rumat silmälle nähdä, samoin kuin senkin vaatimuksen oikeutuksen, että yksi ainoa äänne, vaikka olisikin pitkä, oikeastaan olisi loogillisuuden, johdonmukaisuuden ja kieliopilliseltakin kannalta myös merkittävä vain yhdellä ainoalla merkillä, mutta hän vastusti sen käytäntöön ottamista sanakirjassa ensin sillä, että saksalaiset, hollantilaiset, englantilaiset, jopa myöskin tanskalaiset itse toisinaan merkitsevät pitkän vokaalin kahdella merkillä.
Kummalliselta senvuoksi tuntuu, että d on säilytetty sellaisissa tapauksissa, joissa suomalaiset eivät oikeastaan saata käyttää sitä, ja päinvastoin jätetty pois tapauksessa, »joka olisi omansa opettamaan meille sen oikeata puhdasta ääntymistä.» Tämä tapahtuu, kun d seuraa konsonantteja l:ää tahi n:ää, jotka äänteet yhtyvät t:n kanssa ja pehmentävät sen kovuutta, niin että se johonkin määrin kuuluu yhtä pehmeältä kuin d esim. sanoissa »walda ja lindu». Koska tämä pehmeämpi äänne kerran on kielessä olemassa ja koska sitä »pakosta» on säilytetty, niin miksi sitä silloin asiain näin ollen mielivaltaisesti jätetään pois l:n ja n:n jäljestä, vaikka suomalainen jokseenkin voi lausua sitä pehmeästi tahi kuitenkin tottua siihen, niin että sitä kuitenkin saattaa kuulla, jos kohtakin kärsimällä, kun se on yksinänsä vokaalien välillä, tahi kun t taivutettaissa muuntuu d:ksi; esim. laudan sanasta lauta.
Päivän Sana
Muut Etsivät