United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensin pikkupoikana, kymmenvuotisesta kahdeksantoista vuotiseksi, kotoa Kuopioon kouluun ja koulusta kotiin. Sitten ylioppilaana, sitten minkä minäkin.
Semmoinen on tuon jonkun kuva, joka löytyy jossakin ja jonka me jolloinkin löydämme ja löydettyämme omistamme itsellemme. "Jaakko-eno on tosiaankin oikeassa", ajattelin, "mutta mutta jos minä jo ylioppilaana tapaisin tuon oikean naisen! silloin niin se ehkä todellakin voisi muuttaa kaikki päätökseni". Uni-morsiameni. Kaikki kävi hyvin yliopistossa.
Kun poika oli seitsenvuotinen, muuttivat hänen vanhempansa takaisin kotimaahan ja asettuivat Kokkolaan asumaan. Isä, joka oli merikapteini, vaan ennen oli ollut ylioppilaana, oli hyvin mieltynyt filosofisiin ja jumaluus-opillisiin tutkimuksiin, joka sekin lienee kehittänyt pojan luonnonlahjoja tieteelliseen suuntaan.
Suokaa anteeksi, sanoi hän hilpeästi hymyillen, mutta vanhana ylioppilaana minä en voi olla tarttumatta maljaan, joka on eteeni ilmaantunut. Ja kun minä maljaan tartun, niin minä en voi olla puhetta pitämättä. Ja kun minä kerran puhun, silloin kun on saapuvilla Elias Lönnrot ja Johan Vilhelm Snellman, niin en minä voi olla heille puhumatta. Hyvä! Hyvä!
Olihan hänellä nyt, ensi kerran elämässään, ollut aikaa puoli vuotta mielensä mukaan käytettävänään. Milloin hänellä ennen oli ollut näin edullinen tilaisuus? Ei milloinkaan. Ei koulupoikana eikä ylioppilaana. Vielä vähemmän sitten myöhemmin, maisteriksi ja tohtoriksi tultuaan ja julkisen elämän mieheksi antauduttuaan. Työn orja hän oli ikänsä ollut.
Yhtenä miehenä oli seurakunta pyytänyt saada hänet neljänneksi vaalisaarnaajaksi, ja yhtenä miehenä olivat kaikki antaneet äänensä hänelle. Ja tuossa hän nyt seisoi saarnastuolissa ensimmäistä kertaa oman syntymäseurakuntansa sielunpaimenena. Ehdottomastikin muistui hänen mieleensä jouluaamu, jolloin hän ensi kerran oli nuorena ylioppilaana noussut tähän pyhään paikkaan.
Samana keväänä vihittiin hänet maisteriksi, tovereinaan melkoinen joukko sittemmin aikamme tunnetuimpia miehiä. Vaikka Cajander olikin sen ajan oloihin nähden luettava varakkaampien luokkaan asia, josta hänen köyhemmillä tovereillaan usein oli syytä olla kiitollisia , asui hän silti ylioppilaana, kuten muutoin koko elämänsäkin, sangen vaatimattomasti.
Kortman? Tyttärenne? Ah ei, sehän on totta! Ilahuttavaa tehdä tuttavuuttanne, neiti, sangen ilahuttavaa. Minäkin pidän paljon laulusta olin ylioppilaana tenoristi ja Fredrik Pacius löi minua kerran tahtipuikolla päähän, he he. (