Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Vuorelainen, jonka nimi oli Norman-nan-orb s, o. Vasara-Norman, todisti oikeutensa siihen liikanimeen, sillä että valitsi suurimman moukkareista, josta Heikki vaan hymyili.
Näistä mietteistä herätti hänet viimein päivälliskellon iloinen helinä, jolloin vartijana ollut vuorelainen muuttui hänen kamariherrakseen, opastaen hänet saliin, missä neljää henkeä varten laitettu pöytä oli runsaasti katettu vuoristossa tavallisilla vieraanvaroilla.
Jos hänen suojuksensa olisi ollut vähemmin luja, niin olisi nyt tullut ijäksi loppu hänen taisteluistaan. Niinkin hän sai helpon haavan. "Hupsu!" vastasi hän, antaen Norman'ille semmoisen läimäyksen pitkän miekkansa kahvanponnella, että Vuorelainen horjahti taaksepäin, "kyllähän mä opetin sinut pistämään, vaan en neuvonutkaan kuinka se pisto saadaan poistorjutuksi!"
Sivuovesta astui samassa hiljaa sisään vuorelainen, jonka korkea vartalo ja täydellinen asevarustus samoin kuin kotkansulkanen lakissa sekä rohkeus kaikissa hänen liikkeissään osottivat, että hän oli ylhäissukuinen mies. Hän astui hitaasti pöydän ääreen, vastaamatta sanaakaan kreivi Menteithille, joka puhutellen häntä Allaniksi kysyi, kuinka hän voi.
»Sitä ei saa mainita», vastasi vuorelainen. »Toisin sanoen», selitti majuri Dalgetty, »hän tahtoo pitää nimensä salassa siitä syystä, että ennen aikaan on valloittanut jonkin linnan, tappanut muutamia lapsia ja tehnyt muitakin tekosia, jotka ovat sangen tavallisia sodan aikana, niinkuin te, hyvä herra markiisi, tiedätte, mutta joista ei juuri saa kiitoksia väkivaltaa kärsineen ystäviltä.
Olisi luullut Inverarya Kuoleman varjon laaksoksi, niin vastahakoisia olivat alhaisemmat päälliköt sitä lähenemään. Monen mutkittelemisen perästä tuli täysi tosi viimein ilmi, että jos kuka vuorelainen hyvänsä ryhtyisi tähän toimeen, pitäisi Argylen markiisi, jolle asia oli vastenmielinen, semmoisen loukkauksen varmasti hyvässä muistissa ja toimittaisi siitä aikanaan katkeran koston.
»Ei suinkaan», vastasi Allan kiireesti, vaikka vähän kahden vaiheella; »hän on läheinen sukulaisemme ja häntä kohdellaan», lisäsi hän lujemmin, »isän ottotyttärenä.» Näin puhuttuaan hän nousi istuimeltaan ja antoi sijansa Annikalle niin kohteliaana kuin jokainen vuorelainen osaa käyttäytyä, jos vaan tahtoo. Samassa hän myös pyysi neitoa ottamaan osansa pöydällä tarjona olevista virvoituksista.
"Veikkonen, joutavaa työtä on hevosen kannustaa, kun jalkat on kammitsassa", sanoi Vuorelainen ylpeästi. "Minä ei saa nyt taistella, eikä sopi uljas mies härsyttää näin". "Naulat ja vasara! oikeassa olet siinä asiassa", sanoi seppä, muuttaen puhetapaansa. "Mutta puhupas suusi puhtaaksi kerrassaan, veikkonen, mitäs sinä minulta tahtoisit? En ole nyt leikkituulella".
Lisätkäämme vielä, että Gillespie Grumach, vaikka syntyisin vuorelainen ja peräisin suvusta, joka ennen ja myöhemmin on aina ollut urhoudesta mainio, kuului olevan parempi mies neuvostossa kuin sotatanterella.
"En tuolla lapsenlelulla", sanoi Heikki, "jossa on tuskin sen verran painoa, että se lentää vastatuuleen. Hansukka, noudapas tänne Samson; taikka menköön joku teistä vielä sille pojalle avuksi, sillä Samson on vähän raskaanlainen". Nyt esille tuotu vasara oli vielä puolta vertaa raskaampi sitä, jonka Vuorelainen sen tavattoman painoa tähden oli valinnut.
Päivän Sana
Muut Etsivät