United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tavallinen hampuusi tulee toimeen risoissansa ... nämät tulevat toimeen muotillisilla velaksi otetuilla vaatteilla; molemmat voittavat enemmän hävyttömyydellä ja molemmat ovat todelliseen sielunviljelykseen katsoen samassa henkisessä raakuuden kannassa. Tiedätkös, jatkoi hän vakaasti, tiedätkös, käy huonosti vanhalle Europalle: hänellä ei ole mitään nuoruuden-voimaa.
Tavallisesti on niissä myös paljo katkastuita sanoja, jotka näistä näytteistä kuitenki olemma kokeneet pois karsia, jossa työssä niiden monet toisinnot kokonaisemmilla sanoillansa ovat avuksi tulleet. Niin on muuki laulusomuus näissä kehnompi, kun vanhanaikasissa, ainoastaan nuottiensa moninaisuudella voittavat ja niidenpä tähden kyllä ovatki niin tavallisiksi tulleet.
Vartaloltaan on hän lujaa, lyhytläntää, vaikk'ei lihavaa tekoa. Semmoisen miehen vastapäätä toisella lavitsalla istuu sukkaa kutoen hänen hiukan notkonenäinen, lihavahko vaimonsa, jonka pyöreän, matalanpuoleisen otsan alta paistaa ruskean voittavat kärsiväiset silmät. Hänen tukkansa tuskin kannattaa mainitsemista, kun se on niin kummastuttavan yhtävärinen kuin Jaakonkin tukka.
Vietävä sitä suitsuavan ja raunioiksi luhistuvan sahan ohitse... Lumi on ympäriltä paahteesta sulanut. Eukko, joka kulkee kahnustaa Muttisen vieressä, voihkaisee tuskallisella äänellä, että rahalla näkyy pääsevän vaikka taivaaseen, koska herrat voittavat.
"Entäs ne toista kolmekymmentä, eihän nekään kaikki palkinnoita voita, vaikka he kilpailemaan pääsevätkin?" "Ei, niin. Ei niistä voita muut kuin viisi, kuusi, korkeintain kymmenen. He kulkevat sitte kilpa-ajoista kilpa-ajoihin ja voittavat. Ne kaksikymmentä ovat tehneet hukkatyön, niinkuin nuo kolmekymmentä edellistäkin. Ja heille olisi parempi ollut, kun olisivat pysyneet kotona."
Narses oli vielä lisäksi säälimättömän katkerin sanoin kiihoittanut häntä tämän velvollisuuden täyttämiseen ja samalla antanut parhaat neuvot sen toteuttamiseksi. "Vain germaanit voittavat germaanit", oli hän sanonut eräässä neuvottelussa. "Minä tarvitsen aasialaisten palkkasoturien lisäksi germaanien metsäläisvoimia kukistaakseni gootit.
Valkoinen ja hieno sukka, silkkihame, pitsikaulus, soma kenkä jalkaan, aistikas nauha päähän, nuo kaikki eivät tee rumaa naista kauniiksi, vaan tekevät kauniin naisen ihanaksi, puhumattakaan käsistä, jotka voittavat kaikesta tuosta; käsien, varsinkin naisten, on tarvis olla joutilaina, ollakseen kauniit.
Kolmisilmä, seitsensilmä ja ässä voittavat sinulle perätysten, mutta ehdolla, ett'et vuorokaudessa käytä enempää, kuin yhtä korttia ja ett'et ikänäsi sitten enää pelaa. Annan sinulle anteeksi kuolemani, ehdolla, että nait kasvattini Lisaveta Ivanovnan... Näin sanoen hän hiljaa kääntyi, meni ovelle ja katosi, sipsuttaen tohveleita.
Hän kuului niihin sisällisesti rikkaisiin ihmisiin, jotka luovat auringonpaistetta ympärilleen, missä vain suinkin liikkuvat, hän kuului niihin onnellisiin, jotka koko ajan vain voittavat pitempiaikaisen tuttavuuden kestäessä.
Tosin kyllä lahjolla saatte silmänräpäykseksi voittaa lapsen, vaan kuka muu, kun vanhemmat, voittavat lapsen sydäntä rukoilemaan edestänsä? Kuitenkin tahtoi hän välttämättömästi antaa jotakin lapselle; se katseli ihmetellen kallis-kivistä sormusta, joka oli sormessansa. "Pidätkö sormuksesta?" kysyi hän. "Se kiiltää kun äitini silmät minua katsellessansa."