Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Käärme nousi nyt rannalle suoraan kahden kumppalinsa edessä, minkä täsmällisen paikan hän lienee tuntenut ennenkuin jätti itärannan. Nousten vedestä, puisti hän itseään kuin koira ja päästi huuliltaan tuon ystävällisen äänen "hugh!" "Oliko viisaasti tehty, Chingachgook," sanoi Opas nuhdellen, "oliko viisasta yksinään mennä vakoilemaan tusinoita Mingoja?
Minä koetin sulautua siihen luonnon mielialaan: koetin olla haaveileva, runollinen ja virkoin: "Miten ihana on Pohjolan kesä." Petterikin tuli runolliseksi. Hän puhui, järven tyyneyttä ihaillen: "Nyt siellä olisi hyvä laskea selkärihmaa... Ei tuuli häiritseisi ja vene näyttäisi täältä katsoen ikäänkuin olevan vedestä irti." "Niin... Miten ihanaa se olisi", sulin minä edelleen. Syntyi äänettömyys.
Kuin Ester palasi, antoi herra hänelle vedestä sellaisen kultarahan, ja hän niiasi ihan yhtä syvään kuin muulloinkin saadessaan vain vaskirahan; hän ei ollut koskaan nähnyt kultaa eikä tiennyt, mitä se keltainen metalli merkitsi; se tuntui vain niin raskaalta, vaikka raha olikin pieni.
"Aivan oikein! siitä on aikaa jo monta vuotta, mutta se, joka minun kotona henkiin virvoitti, oli Leski-Anna, Elsan äiti, hän palveli silloin vanhuksillani. Hän kyllä autti minun vedestä, vaan Annan toimesta sain minä hengen. Molemmat he tekivät tehtävänsä." Mamseli ja rouva kuuntelivat, päätään kallistellen, keskustelun menoa. "Missä hän nyt asuu?" kysyi herra. "Suutarin mökissä, Korpan maalla!"
Vaikka enin osa Sisä-Arabian väestöstä on paikasta paikkaan yhä muuttelevia paimentolaisia, löytyy kuitenkin siellä, täällä myös pieniä kaupungeita vakinaisin asukkaineen. Vuorisemmilla paikoilla tapaa näet joskus rinteitä tai laaksoja, jotka ovat rikkaammat vedestä ja siis kasvattavat muutamia palmuja. Tämmöisille paikoille on syntynyt ja syntyy yhä vieläkin kaupungeita seuraavalla tavalla.
Vaan hetken kuluttua puljahti hänenkin perhonsa umpeen, siima singahti suoraksi ja kun hän kohotti sitä vedestä, näkyi vielä suurempi harri langan päässä jarruttavan. Hän uitteli sitä niinkuin Aholakin hetkisen varovasti edestakaisin ja koetti sitten sievästi nykästä rannalle. Vaan juuri vesirajassa potkasta läimäytti harri pyrstöllään, irtausi ongesta ja luikahti syvyyteen.
Vähän väliä rupesi hän puhumaan tähän tapaan: "Näetkös, Dorotea, jos minun Fritsini ei tahdo..." "Hiljaa", sanoi Dorotea, "provasti on sanonut, että te ette saa puhua". "Että vedit minun, vanhan ihmisen, ylös vedestä! Maltas vaan Dorotea, niin saat nähdä..."
Ja minä olen varma siitä, etteivät lukijat voi nauraa onnettomuudelleni, niinkuin se sydämetön rantajätkä, joka lakkini vedestä nosti. Enempää en voi kertoa siitäkään syystä, että lakkini ei sitte enää ollut valkoinen. HELSINKI KES
Päivän Sana
Muut Etsivät