Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Tämä oli kuuluisa "Bunkers Hill'in" tappelu. William Prescott, amerikalainen eversti, oli kesäkuun 16 p:nä 1775 miehittänyt Breeds Hill nimisen kukkulan Bostonin pohjois-puolella ja rakentanut siihen vallituksen. Tätä vallitusta vastaan ryntäsivät Englantilaiset seuraavana päivänä, mutta saivat hirveästi selkäänsä. Laumoittain jäi heitä kuolleina ruumiina makaamaan pitkin kukkulan rinteitä.
Helmikuun 22. päivänä 1710 tulivat nämä joukot Vehkalahden kautta Viipurin tienoille, mutta jatkoivat marssiaan ja asettivat leirinsä Hietalaan ja Airontaipaleeseen, kolmen penikulman päähän kaupungista, vallituksen avulla katkaistakseen viipurilaisilta kaiken yhteyden sisämaan kanssa.
Sankan pilven lailla hyökkäsivät eteenpäin vihollisten joukot, harvenivat, mutta saapuivat kuitenkin neljän viiden tuhannen miehen suuruisena joukkona vallituksen luo. Suomalaiset ottivat heitä vastaan tulisilla tervehdyksillä; vasta viidentoista askelen päässä pamahtivat heidän pitkät kiväärinsä ja jokainen laukaus sattui.
"Te olette urhoollisesti valloittanut hänen linnoituksensa ensimmäisen vallituksen. Minä toivon, ettei teille ole kovin pahoin käynyt." "Muutamia naarmuja, herra eversti, ei sen pahempaa." "Pistoolit valmiina. Missä on mylläri?" "Tässä minä olen", sanoi pieni tanakka, vahvajäntäreinen mies, joka tuli avonaiselle ovelle.
Horn pyysi apua valloittaakseen takaisin vallituksen. Herttua lähetti hänelle keltaisen rykmentin nuoren böömiläisen Thurnin johtamana. Tämä erehtyi, karkasi toisen vallituksen kimppuun la kohtasi siellä monta vertaa voimakkaamman vihollisen. Seitsemäntoista kertaa hyökkäsi vihollinen eteenpäin, ja yhtä monta kertaa ajettiin hänet takaisin. Turhaan ryntäili Horn vallitusta vastaan.
Se elää ja hengittää: pienet, jään pinnalla juoksevat purot lirittävät ja larittavat, sen halkeamissa pihisee ja ritisee. Se kantaa kiviä selässään, joita sen päälle huipuilta putoilee ja joita se niiden rinteiltä mukaansa raastaa, se siirtää niitä kupeilta keskelleen, se tuo niitä alemma ja alemma ja pudottaa ne lopulta alas, muodostaen eteensä korkean vallituksen.
Se ei kyennyt vielä selvittämään, mutta se viihdytti. Päivä alkoi lämmittää selkää. Häntä rupesi nukuttamaan, ja hän nousi vallituksen syrjään laskeutuakseen nurmikolle pitkäkseen. Hän tahtoi nukkua yli sen ajan, jolloin vähitellen selvitessä kaikki omantunnon vaivat kävivät hänen kimppuunsa ja kaikki menetetyn elämän muistot alkoivat harritella hänen silmissään.
Päivän Sana
Muut Etsivät