United States or Georgia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Parin vuoden kuluttua alkoi äiti silminnähtävästi elpyä. Nuorten riennot ja uuden ajan aatteet tempaisivat hänet mukaansa sitä myöten ja siinä muodossa kuin Oskar ja Astrid niitä hänelle välittivät. Eero huokasi raskaasti. Tällainen oli äidin kehitys ollut, ainakin mikäli hän oli voinut sitä seurata. Se oli ollut kuin kartalta katseltavissa, niin selvää. Mutta isä, mitä hän tiesi isästä?
»Mutta luokseni alkoi tulla toinen parhaista ystävistäni toisensa perästä. Itkien valittivat he tuntevansa itsensä usein turvattomiksi ja tyhjiksi, kun eivät voineet rukouksillaan kenenkään puoleen kääntyä, vaan täytyi aina vain omaan heikkoon itseensä turvata. 'Anna meille Jumala, jonka olet meiltä ottanut', vaikeroivat he.
Jos joku sitä ajattelemaan sattui, niin leipäpalasta antaessaan, käski mennä toiseen paikkaan piimää pyytämään ... valittivat itsellään olevan sitä niin vähäsen. Mutta ei silti nälkää, nimittäin leivän nälkää, tarvinnut nähdä eikä kestää.
Paljon hänestä olivat pitäneet, varsinkin nuoret herrat jotka vähemmän välittivät rahoista kuin ilosta ja joiden maine ei ollut parasta laatua. Kuinka paljon näissä puheissa perää oli, sitä ei varmasti voinut tietää; mutta vouti, joka tunsi suvun, saattoi kyllä ajatella, että tytölle voisi pistää yhtä ja toista päähän.
Mutta kun sillejä tulvaili rannoille, kun rahoja levisi rahvaalle, jotta jokainen itse selvisi asioistaan, jopa pääsi vähän pinnallekin kohoamaan, silloin lakimiehet valittivat huonoja aikoja.
Richardin entiset tuttavat eivät kuitenkaan olisi hänestä luopuneet, jos he eivät olisi niin usein tavanneet pajassa ainoasti oppipojan, jolla oli tuskin tulta ahjossa, samalla kun mestari itse istui ravintolassa, taikka jos hän oli pajassakin, niin oli hän puolihumalassa, ja oli vihainen ja hävytön, kun he valittivat hänen leväperäisyyttään.
Puutteesen kuolemisen pelko unohtui, niin että sitä tuskin muisti ensinkään, kun koko pussillista ruokavaroja kylästä vaimollensa käteen toi. Vaimo rupesi ilosta melkein itkemään, saatuansa miehensä tuomiset. Ei hän ollut uskonut, että kyläläiset noinkaan paljoa heistä välittivät... Tylymmiksi oli luullut heitä, kuin he todella olivat.
Nähdessään lapsensa porvarit ensin valittivat ääneensä, vaan sitte ylistivät lapsia onnellisiksi, että jo niin nuorina saivat uhrata elämänsä isänmaan vapauden eteen, sekä käänsivät enempää vitkastelematta heittokoneensa tornia kohti. Krema viimein valloitettiin; asujamet saivat vapaasti lähteä pois, mutta kaupunki ryöstettiin ja hävitettiin perin pohjin.
Jonkun ajan kuluttua saapui sinne vielä kolme miestä, jotka oikeastaan samaan joukkoon kuuluivat, mutta olivat satunnaisesti joutuneet erilleen jäniksenpyynnin tähden. Nyt he olivat oikein pahoillaan ja valittivat julkisesti "kovasta onnestansa", kun näin runsas saalis oli luiskahtanut pois sormien välistä; sillä eivät nää kolme voineet mitään seitsemätä vastaan.
Turhaa olisi ollut enää heitä hakea, ja minä läksin sentähden venäläisten illallis-paikalle, jossa talonpojat valittivat heidän ryöstämistään. Sieltä läksin Koholmaan päin; ja kun kohtasin amiraalin merellä, ilmoitin hänelle talonpoikain valitukset. Tällä kertaa hän ei antanut mitään käskyä valmistuksista. Koholmassa levähdin saman kuun 18 päivään asti.