Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. toukokuuta 2025
Kuulittehan jo siitäkin, kun sanoi tuossakin pitäwän painot olla, ennenkuin se löisi ... eipähän tiennyt sitäkään", puhkesi suntio puhumaan. "Nyt minä tiedän warmasti että Tiitus walehtelee", sanoi joku joukosta. "Me uskomme sen ja tiedämme kaikin", sanoi toinen. "Hywä on kun tiedätte", wakuutti suntio.
"Te olette kokonaan syytön siihen, sen uskomme täydellisesti sen tiedämme". "Oi, minä olisin voinut olla paljon parempi hänen kauttansa, jos minulla olisi ollut parempi sydän!" huudahti tyttö katkeralla katumuksella; "sillä hän oli aina hyvä minulle! Hän ei koskaan puhunut sanaakaan minulle, joka ei ollut ystävällinen ja oikea.
Pyydämme teitä ottamaan ne meiltä muistoksi muutamista täällä viettämistämme mitä mieluisimmista hetkistä ja laskemaan ne vaatimattomana uhriantina rauhan madonnan alttarille. Te uskotte häneen? Uskomme, joskin ehkä hiukan toisella tavalla kuin te, isä. Rauhan madonna ei ole koskaan saanut lahjaa, joka olisi ilahuttanut hänen mieltään enemmän kuin nämä.
Tai sitten he, jos ovat vielä rehellisempiä, tunnustavat: »Me uskomme siihen sentähden, että kaikki muutkin niin uskovat, mutta emme sitä tiedä.» Näin heidän täytyy vastata. He eivät tiedä, josko ovat kuolemattomia. He voivat tuntea ja toivoa sisässään, mutta heillä ei ole tavallisissa oloissa mitään tieteellisesti päteviä todistuksia siitä, että ovat kuolemattomia.
Me uskomme, että uskollinen sielunpaimen on kohdannut eksyneen lampaansa ijankaikkisessa autuudessa ja että, jos valittujen onnea voi lisätä, kiitollisuuden huokaus vapautetun huulilta on kalliimpia helmiä hänen kruunussaan. Kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä pienimmistä, sen olette tehneet myös minulle. Vastarakennettu koulutalo paistoi kirkkaana petäjämetsää vasten.
Ja nyt tarjoamme tässä lukijoillemme ensimäisen osan tuota kallisarvoista käsikirjoitusta, soveliaalla nimellä varustettuna, ja sitoudumme, siinä tapauksessa että, niinkuin varma uskomme on, tämä ensimäinen osa voittaa puolellensa ansaittua suosiota, julkaisemaan yhteen menoon toisenkin osan.
"Vaan kuitenkin", minä sanoin, "rauha tulee ennen kärsivällisyyttä, rauha Jumalan kanssa, kun uskomme Häneen, joka uhrattiin meidän synteimme tähden. Nämät armolahjat eivät mitkään johdata meitä ylös Jumalan luo. Me pääsemme Hänen luoksensa ensiksi, ja Hänen läsnä-ollessaan me opimme kaikki muut."
Ja näin minä opin, että jokainen virka on jalo sen vuoksi, että Jumala on määrännyt sen, ja että jokainen asia on hyvä sen vuoksi, että Jumala antaa sen; ja ettei tyytyväisyys ole siinä, että suotta luulemme, että meidän tilamme on paras mailmassa, vaan siinä, että uskomme, että se on paras meille, ja kiitämme Jumalaa siitä. Tällä tapaa minä ensiksi opin mailmaa tuntemaan.
Mutta kun emme kykene näistä pisteistä uudelleen panemaan kokoon liikettä, lisäämme niiden väliin uusia pisteitä ja uskomme siten päässeemme lähemmäksi liikkeen liikkuvaisuutta.
"Niin, hän on tässä ja anoo, pyhän uskomme ja sen Jumalan nimessä, jota kaikki tunnustamme ja palvelemme, ett'ei mitään verenvuodatusta enää tapahtuisi. Verta on jo kyllin vuotanut, ja jos nuo miehet tahtovat mennä tiehensä rauhassa, niin älkää heitä pidättäkö. Onneton isäni lähenee loppuansa, ja parasta olisi, jos hän saisi vetää viimeisen hengenvetonsa rauhassa maailman kanssa.
Päivän Sana
Muut Etsivät