United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Plooha, plooha, sanoo hän päätään pudistaen, nada utshitsa! Ja sitten toveriini viitaten terottaa hän, että "etot tshelavjek" opettaa minulle venäjää. Jahaa, ajattelen minä, vai on sitä pakko oppia ja vai sitä varten minulle on toveri työnnetty, että hän opettaisi minulle venuskaa. Siinä tapauksessa saa opiskeluni pysähtyä siihen. Ja se pysähtyykin.
Heräsimme kumpikin melkein yht'aikaa siinä tuokiossa, jolloin vaunut kovalla täräyksellä äkkiä nousivat pehmosesta hiekasta eräälle kapulasillalle. Oli jo valoisa. Meidän edessämme, maiseman perällä, liekehti komea aamurusko, joka häikäisevänä heiasteli suoraan silmiini. Ensi työkseni vilkaisin hevosiini, sitten toveriini. Hän hieroi molemmin käsin silmiänsä, minä samoin omiani.
Totta puhuen minä itse kärsin jäykkyydestäni, ja se on paras puolustukseni. Mutta sitäpaitsi minä olen luonteeltani leppymätön, hidas suuttumaan, mutta vielä hitaampi unhottamaan. Ja nyt olin suuttunut sekä toveriini että itseeni. Parin päivän ajan hän oli minulle väsymättömän ystävällinen.
Frakki ei ollut hänelle tehty, vaan oli niin iso, että sen puoleksi ylös käännetyt hiat ulottuivat kynsien neniin, kun hännät sitä vastoin sievästi siepottelivat kantapäissä. Harmaiden housujen lakkarista kurkisteli, nähtävästi taki-tahallaan niin siihen pistettynä, hirveän suurien saksien kaksikorvainen kahva. "Tuopa mies pitää saada kanssamme", sanoin minä toveriini kääntyen.
Minuunkin, samoin kuin kohteen suomalaiseen toveriini, tarttui tuo Amerikan karkurirutto. Käytyämme maissa useampina ehtoina sekä tutustuttuamme sikäläisiin oloihin, päätimme jättää tuon saksalaisen "pyykki-laivan" sekä kokea onneamme tässä luvatussa maassa.