Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Onnellisella hetkellä Totilan päivänpaisteinen ystävyys virtasi hänen sieluunsa ja valaisi sen syvimpiä soppia myöten niin kirkkaasti, että hänen jalo luonteensa sai voimia ja joustavuutta toipuakseen siitä ankarasta iskusta, jonka hän juuri tämän ystävyyden vuoksi sai. Kuunnelkaamme hänen omaa kertomustaan prefektille. "Prefekti Cethegukselle Julius Montanus.
Millaisessa kiitollisuudenvelassa valtakunta olikaan hänelle! Hän ei huolinut kiitoksista. Hän oli loukkaantunut siitä, että Vitiges aikanaan tarjosi hänelle herttuan arvoa sekä rahaa ja tiluksia. Yksin ja ääneti hän käveli surullisen näköisenä Rooman kaduilla, viimeisenä varjona Totilan läheisyydessä. Mustat silmät maahan luotuina hän seisoi aina kuninkaan valtaistuimen vieressä.
"Sitten käännymme molempia sivustoja vastaan ja ne voi helposti erottaa toisistaan, sillä niillä ei ole muuta tukipaikkaa kuin Helvillum. Heidän suuri lukumääränsä on vain haitaksi heille näissä ahtaissa solissa, kun me hyökkäämme heidän kimppuunsa sivulta päin Helvillumista käsin." Hildebrand-vanhus pudisti kuninkaan kättä. "Sinä olet Odinin lemmikki", kuiskasi hän Totilan korvaan.
Maantietä myöten hän ei enää olisi päässytkään Roomaan, sillä Paduksen sillan luona tapahtuneen Totilan voiton jälkeen koko Tuscia ja Valeria olivat joutuneet goottien käsiin, linnoittamattomat paikat ja kaupungit, joissa ei ollut voimakasta bysanttilaista varusväkeä, järjestään.
"Huomenna ennen kukon laulua urhoollinen Hunibad saapuu Terioliksesta sinua noutamaan hän on luvannut sen. "Hänen haavansa eivät ole vielä kokonaan parantuneet hän on vielä heikko, mutta hän sanoo, ettei voi kestää enää toimettomuutta, kun huhuna kerrotaan, että vihollistemme kanssa alkaa pian taistelu uudestaan. "Hän haluaa kuningas Totilan luo Roomaan.
Totilan aurinkoinen sielu oli täydellisesti säilyttänyt nuoruuden tuoreuden. Hymyillen hän katseli hymyilevää maailmaa. Hän rakasti ihmisiä, ja hänen hyväntahtoisuutensa ja rakastettavuutensa voitti helposti ihmisten sydämet puolelleen. Hän uskoi vain hyvään ja hyvän voittoon. Jos hän tiellään tapasi alhaista ja pahaa, polki hän sen tomuun arkkienkelin pyhällä vihalla.
Totilan huomaamatta hän pani nopeasti päähänsä joutsenkypärän, heitti hartioilleen valkoisen, veren tahraaman vaipan ja ajaa karautti ulos metsästä suunnaten matkansa luostaria kohti. "Tämä tie", tuumi hän itsekseen, "on aivan avonainen, sitä vastoin Numan haudalle johtava tie kulkee metsän läpi ja viinitarhojen lomitse. "Kenties vainoojat kääntyvät minua kohti ja hän pääsee pakoon."
Päivän Sana
Muut Etsivät